Pojat ovat viettäneet hiljaiseloa viimeisen viikon, kun mun auto on ollut korjaamolla (kiitos vaan sille sankarille, joka kolaroi parkkipaikalla eikä jättänyt yhteystietojaan). Kotikulmilla ollaan lenkkeilty ja "nautittu" keväästä, sohjosta, loskasta, vesisateesta, koiranpaskasta ja muuten vaan ankeasta säästä.. No, koiria ei oo tuntunut häiritsevän muu paitsi se ensimmäinen vesisade talven jälkeen - eiväthän noi ole puoleen vuoteen kokeneet vesisadetta. Lähikoirapuisto on ollut ahkerassa käytössä iltaisin ja aamuisin, ja Kurukin on jopa innostunut leikkimään Haltin kanssa vähän enemmän siellä. Koirista kyllä huomaa, että ne eivät ole päässeet normaaliin tapaan kimppalenkeille kavereiden kanssa, jopa kilttimussukka-Haltissa on ihan selvästi ylimääräistä virtaa. Lenkillä se saattaa loikkia akselinsa ympäri ja haastaa Kurua leikkiin hihnassa jne. :P

Lauantaina pojat sentään pääsivät tapaamaan lapinporokoira Martan, joka asuu myös tässä lähellä. Tavattiin rannassa ja käveltiin rantaraittia pitkin siihen suuntaan, jossa en olekaan aiemmin käynyt. En välttämättä olis ihan tajunnutkaan millaisia mutkia reitti tekee, joten ihan hyvä, että Benita oli mukana. Pojat olivat tietenkin alussa ihan höyrypäisiä kun hoksasivat Martan, mutta lähdettiin vaan suoriltaan kävelemään, niin aika nopeasti molempien kierrokset laskivat, kun saivat haistella Martan jälkiä, kun käveltiin Martan perässä. Lopulta rantatieltä päädyttiin koirapuistoon, joka onneksi sattui olemaan tyhjillään, vaikka oli lauantai-iltapäivä. Aluksi laskin vain Haltin puistoon Martan kanssa, ja kun Kuru oli rauhoittunut, menin Kurunkin kanssa sisään puistoon. Kun Kuru oli ihan rauhallisen oloinen, päästin Kurunkin juoksemaan Haltin ja Martan kanssa. Alkuun menikin ihan kivasti, mutta sitten rupesi Martan häntä laskemaan, kun pojat jahtasivat sitä juoksuleikissä läheltä (vaikkei Kuru - onneksi - vielä ehtinyt ahdistelemaankaan). Niinpä käskytin Kurun suosiolla luokse, ja Martta sai jatkaa leikkiä Haltin kanssa. Haltin ja Martan leikit sujuivat taas kivasti, ja penskakin pääsi vähän purkamaan ylimääräistä virtaansa.

Yhtenä iltana innostuin naksuttelemaan taas pitkästä aikaa koirille - niin pitkästä aikaa, etten ees muista, oonko ehdollistanut Haltin naksuttimeen.. niinpä aloitin sillä ehdollistamisella, ja koska Haltin korvat aluksi menivät vähän suippoon naksuttimen naksahtaessa, taitaa olla että en oo koskaan Haltin kanssa naksutellutkaan. Hyvin nopeasti se kuitenkin tajusi että naksu=nami, ja pääsin naksuttelemaan kontaktista. Ihan yhtä helppoa se ei kuitenkaan ollut kuin Kurun kanssa, mutta eiköhän se pian loksahda Haltillakin kohdilleen. Kuru oli joutunut odottelemaan vuoroaan portin takana, ja olikin innokkaana tulossa hommiin kun lopetin Haltille naksuttelun. Kurun kanssa harjoiteltiin perusasentoa ja kontaktia, ja tyyppi oli suorastaan huvittavan innokas kenottaessaan, kun näki naksun. "Mä tiedän kyllä tän jutun!" :D Pitäiskin muistaa naksutella paljon useammin. Täytyis ehkä kehitellä tuohon naksuun joku rannelenkki, että sen sais uloskin otettua mukaan, olis helppo sillä naksulla sitten vahvistaa Kurun perusasentoa ulkonakin.

Tiina