Perjantaina suunnattiin nokka kohti Tuomarinkylää ja vapaamuotoisia treenejä. Tällä kertaa otettiin uusi strategia ja ängettiin heti alkuun Minttu-lapinkoiran viereen. Kuru suostui jopa syömään vähän herkkuliuskaa, mikä on suoranainen ihme. Ihan hirveästi se ei edes piippaillut muiden perään, ei se tosin pääosin mitään suostunut tekemäänkään. Sen tosin huomasi, että tutut koirat (=Minttu ja Muihtu) aiheuttivat Kurussa vielä isomman iloreaktion kuin muut koirat. Treeneissä otettiin myös pienet näyttelytotutusharjoitukset, ja kun ringissä juoksua oli tarpeeksi kauan tehty, Kurukin suostui ottamaan ainakin muutaman askeleen nätisti peräkkäin. Ihan kohtalaisesti se antoi "tuomarin" kopeloida, tietysti olisi onnessaan hyppinyt päälle ja pussaillut, jos olisi antanut. Mutta ei vastustellut mitenkään. Kun muut ottivat oikean ryhmäpaikallamakuun, Kuru makaili hetken sivummalla herkku metrin päässä nenästä - Kurun bravuuri. Hienosti meni, ja herkkukin jopa maistui!

Treeneistä jatkettiin Riston vanhempien luo viettämään viikonloppua. Kuru oli jälleen kerran onnessaan, kun pääsi isoon kämppään riehumaan ja kokeilemaan rajojaan... Lauantaina käytiin pitkällä remmilenkillä Malmin lentokentän ympäri, ja lenkin pituudesta huolimatta Kuru jaksoi vielä loppumetreillä yrittää vetämistä - huoh. Taisi sillä kuitenkin ihan kivaa olla, uudet maisemat ja hajut ja paljon vastaantulevia ihmisiä. Sen jälkeenkin se tosin jaksoi riehua vielä sisällä, kunnes muutaman tunnin päästä hyytyi. Se oli jopa ihan kiltisti puolisen tuntia yksin lauantai-iltana, kun me lähdettiin kauppaan ja Kuru jäi odottelemaan yksin. Se on kerran aiemmin ollut tuolla yksinään, mutta yksinolo ei näköjään tuota mitään ongelmaa - Kuru makasi unisena eteisessä, kun tultiin takaisin. Sunnuntaina se jäi pariksi tunniksi hoitoon, kun me käväistiin siskon luona syntymäpäiviä viettämässä. Oli ollut silloinkin kiltti poika.

Tänään käytiinkin sitten eläinlääkärissä. Lauantaina Kuru aloitti röhkimisen, aivastelun ja kuonon hieromisen. Nenäpunkkioireita siis. Sunnuntaiaamuyönä se jopa kuorsasi ja välillä heräsikin omaan rajuun aivasteluunsa. Tänään oireita on onneksi ollut vähemmän. Päädyttiin kuitenkin käymään eläinlääkärissä, kun se nenän kutina ei varmasti koirasta kivalta tunnu. Eläinlääkäri totesi, että välttämättä ei tarvitsisi edes lääkitä, kun on niin lieviä oireita. Lisäksi eläinlääkäri sanoi, ettei Kuru todennäköisesti edes tartuta ketään, kun oireet ovat niin lieviä - nenäpunkkeja kun on melkein kaikilla, mutta oireettomana. Ja lääkityksen kanssa menee kuulemma todennäköisesti pian ohi. Mua suoraan sanoen ihmetytti tämä, mutta varmistelin lääkäriltä useaan otteeseen, ja näin kuulemma on, noin lievillä oireilla ei todennäköisesti muita tartuta. Tänään kuitenkin laitettiin Kurulle Stronghold niskaan. Torstaina nimittäin Kuru pääsee emon ja mummon luo hoitoon. Toivotaan kovasti, että lääkäri oli oikeassa, se Stronghold ei ole halvimmasta päästä. Ja keskiviikkona on ekat ohjatut tokotreenit pitkästä aikaa, tosin siellähän ei koirakontakteja tule.

Eläinlääkärissä myös punnittiin Kuru, 15,3kg. On siis laihtunut yli puoli kiloa, kun ei ole nyt taas muutamaan päivään suostunut syömään aamuruokaansa. Namit eivät maistu ollenkaan. Täytyy yrittää syöttää sille mahdollisimman paljon ruokaa silloin, kun se suostuu syömään. Tähän taitaa onneksi auttaa vähän myös tuo hoidossa oleminen, kun on kaksi ahnetta mammaa vieressä vahtaamassa syömistä. Siellä namitkin tuntuvat maistuvan. Taitavat tytöt kotona häiritä sen verran menoa, ettei tosiaan ruoka ole siinä rinnalla mitään. Onneksi Kuru on muuten rauhoittunut paljon, eikä riehu enää iltaisin ja yritä nylkytellä (nyt pitäisi koputtaa puuta).

Ja niistä tavallisista punkeista, Otaniemessä niitä tuntuu olevan aivan järjettömästi. Viikon sisään löydettiin niitä kuusi, ja tänään löysin vielä seitsemännen matkalla eläinlääkärille. Viime torstaina laitettiin Frontline niskaan, mutta ei se näitä kolmea sen jälkeen löydettyä punkkia ole mitenkään hyydyttänyt. Jospa se vaikuttaisi vähän viiveellä kuitenkin. Aivan älytöntä, viime kesänä punkkeja taisi sen heinäkuun lopun jälkeen Kurun kotiuduttua olla kuitenkin yhteensä vain parisenkymmentä ilman mitään punkkimyrkkyjä. Toivottavasti viimeistään se Stronghold tappaa loputkin öttiäiset, yäk.

Tiina