Lauantaina meillä oli jännä päivä, kun edessä oli Kurun eka tokokoe. Mua jännitti jo edellisenä iltana niin, että pelkkä ajatus ruuasta oksetti - ja se kertoo jo sentään jotain. Mentiin hyvissä ajoin koepaikalle ilmoittautumaan, täyteltiin kisakirjaan koiran tiedot, Kurulta tarkistettiin mikrosiru jne. Alokasluokassa oli 15 koirakkoa, joten paikallamakuuryhmiä oli kolme, jokaisessa viisi koiraa. Tuomari halusi ottaa nämä kaikki paikallamakuuryhmät peräkkäin heti alkuun, jonka jälkeen yksilösuoritukset numerojärjestyksessä. Me oltiin alokasluokan suoritusvuorossa numero 13. :F (Eli kaikikien luokkien koirakot mukaanlukien nro 28.) Ei sillä, että olisin taikauskoinen, mutta hoksasinpa tuon sitten jälkeenpäin. Meidän vieressä oli paikallamakuussa toisella puolella musta labbisnarttu ja toisella puolella iso x-rotuinen narttu. Luoksepäästävyys meni Kurulta hienosti, annoin "odota"-käskyn kun tuomari oli palaamassa edellisen koirakon luota, ja Kuru pysyi tosi hienosti, ei ongelmia. Paikallamakuussa Kuru meni nätisti maahan käskystä, mutta viereinen x-rotuinen vaati vissiin kolme maahanmenokäskyä ja käsiavun ennen kuin meni maahan. Tässä vaiheessa olis varmaan pitänyt hälytyskellojen soida.

Käveltiin matkan päähän ja käännyttiin, ehdittiin seistä ehkä muutama hassu sekunti, kun se x-rotuinen räjähti, lähti riehumaan haukkuen ja kieppui itsensä ympäri. Vierestä lähti toiselta puolelta välittömästi perään tolleriuros, ja kun narttu haukkui, lähti Kurukin perään (katsottuaan ensin pari sekuntia ilmeellä WTF?). Se nytkähti ensin ikään kuin kysyen multa lupaa, mutta koska mä en kokeessa uskaltanut puuttua sen menoon, olin tietenkin hiljaa ja salamannopeasti se oli nartun perässä haistelemassa. Tässä vaiheessa mä reagoin ennen tuomarin lupaa - tuomari kun oli ennen liikkeen alkua vannottanut, että "jos" tulee joku härdelli, koirat saa hakea vasta luvan kanssa. Eipä siitä mitään sanomista kuitenkaan tullut, mä kävelin itse Kurua kohti, jolloin se jättäytyi muiden koirien luota, käskin maahan, otin pannasta kiinni ja vein riviin odottelemaan. Mä olin aivan käsittämättömän pettynyt ja vittuuntunut. Kuru ei ole koskaan, siis ikinä, milloinkaan noussut paikkamakuusta. Mä olisin voinut vannoa pää pölkyllä ennen koetta, että se ei tasan varmasti nouse. Mutta nyt se nousi, kun vierestä lähti tuollainen riehuja. Tota me ei olla osattu treenata. On treenattu sitä, että vierestä kutsutaan koiria luokse, vierestä on lähtenyt myös koiria hiipimään ohjaajan luo, oon heitellyt palloja ja vetoleluja, oon leikittänyt Haltia Kurun nenän edessä, on tehty vaikka minkälaista häiriötreeniä hyvin pienillä välimatkoilla muihin koiriin, eikä Kuru oo koskaan yrittänytkään nousta.

Tän x-rotuisen omistajan oli sitten ilmeisesti pakko tulla kokeilemaan, pysyiskö se koira vahingossa paikallamakuussa. Kokeen jälkeen nimittäin kuulin kyseisen ohjaajan kanssa samassa seurassa treenaavalta kaverilta, ettei se koira koskaan treeneissäkään pysy paikallamakuussa. Erinomaisen hienoa siis tulla pilaamaan muiden koe, kun jo etukäteen tietää, ettei se koira tule pysymään. Keskeneräisen koiran kanssa ei vaan tulla kokeisiin, jos se keskeneräinen liike on paikallamakuu - muissa liikkeissä sillä ei niin ole väliä, kunhan nyt ei sentään kehästä karkaa. Ottaa päähän niin tajuttomasti, että tällaisten tampioiden pitää pilata muiden suoritukset. Vielä Kurun vieressä toisella puolella ollut labukkanarttukin nousi seisomaan ja jäi sitten istumaan - se sai sentään paikallamakuusta vielä vitosen, mutta tämänkin omistaja sanoi, ettei koira ole koskaan aiemmin noussut. Niinpä, tällaista häiriötä on vaan kohtuullisen mahdotonta harjoitella. Vieras riehuva koira provosoi vaan paljon enemmän kuin mikään lelulla leikkivä treenikaveri tms. Kurulle siis paikallamakuusta nolla, mikä oli aivan käsittämätöntä ottaen huomioon sen, että tää on aina ollut Kurun paras ja varmin liike. Mä todellakin toivon, että se kädetön ohjaaja, joka keskeneräisen koiransa kokeeseen ilmoitti, ei onnistunut idiotismillaan rikkomaan Kurulta tätä liikettä. Tuomari totesi, että häiriö ei ollut kohtuuton, koirat riehuivat muutaman metrin päässä Kurusta kun se nousi - kohtuutonta olisi ollut, jos koira olisi tullut Kurun viereen haastamaan riitaa tms.

Tän jälkeen fiilikset luonnollisesti olivat hyvin vittuuntuneet sitä x-rotuisen nartun ohjaajaa kohtaan. Eivätkä ne siitä oikein parantuneet, kun tiesi, että käytännössä mahdollisuus ykköstulokseen on mennyttä. Ja kun odotteluakin oli yli tunti tiedossa, ilma oli kuuma ja aurinkoinen, niin eihän se hyvää luvannut. Vaikka mä pidin Kurun varjossa koko ajan poislukien meidän oman suoritusvuoron ja pari hassua minuuttia ennen sitä (kehänlaidallahan piti olla valmiina), Kuru oli koko ajan kuumissaan, eikä juominen näyttänyt auttavan. Kenttä oli ihan suorassa auringonpaisteessa, ja kun varjossakin oli +20 astetta, kenttä oli todellakin helteinen, lämpö oikein hohkasi kuumasta hiekasta. Kun me sitten oltiin vihdoin suoritusvuorossa, Kuru oli ihan flegmaattinen laama, eikä kiinnostunut edes lelulla leikkimisestä. Siitäpä sitten hyvällä mielellä kehään.. Opinpahan sen, että jatkossa Kuru on ihan koko ajan autossa muuten kuin omalla suoritusvuorolla. Ja mukaan otetaan kylmäkalleja ja jääpaloja viilentämistä varten.

Hihnaseuraaminen meni vielä ihan ok, pari kertaa tuli pientä jätätystä ja yksi täyskäännös oli hidas, mikä oli sekin vähän lamaannuttavaa ohjaajalle, kun noi täyskäännökset ovat aina Kurulta sujuneet tosi hyvin. Mutta irti seuraaminen se vasta katastrofiksi menikin. Ihmettelin lähinnä, että me ylipäänsä saatiin jotain pisteitä siitä. Kuru ei meinannut lähteä mun mukaan ollenkaan, vaan ennakoi jääviä. Ensimmäisen parin metrin kohdalla se teki ihan hienon maahanmenon (...), ja sieltä mä jouduin hoputtamaan sitä mukaan ylimääräisellä käskyllä ja käsimerkillä. Tän jälkeen Kuru laamaili ihan järkyttävästi, ja mä en taatusti asiaa parantanut kumartumalla koiran päälle varmistamaan, että se taatusti tulee sieltä mukana.. eihän se tule, jos mä painostan sitä vielä lisää kaatumalla päälle. Seuraaminen meni vielä hirveämmäksi jäävissä liikkeissä, jommassa kummassa se ei meinannut tulla mun mukaan ollenkaan (pisteiden perusteella vissiin liikkeestä maahanmenossa), kummassakin jouduin käyttämään ylimääräisiä käskyjä ja silti seuraaminen oli ihan jäätävää perässä laahustamista. Itse jäävät menivät kyllä hyvin, meni maahan napakasti ja tuomarin mukaan oli seisahtunutkin hyvin. Tosin siitä vauhdista ei mikään ihme..

Luoksetulon kuvittelin menneen nappiin, mutta tuomari kertoi loppupalautteessa, että Kuru oli haahuillut vähän aikaa mun takana ennen sivulle tuloa. Itse en tätä huomannut jännitykseltäni, vaikka Kuruhan tulee sivulle kiepsahtamalla mun edestä. Mutta muuten tää meni hienosti, Kuru jäi odottamaan tapansa mukaan hienosti, tuli kovaa laukalla, eikä haukkunut kertaakaan. Ihmeitä siis tapahtuu. Tähän mä olin itse siis tyytyväinen, mutta toi haahuilu täytyy nyt karsia, Kuru teki sitä pari kertaa treeneissäkin ennen koetta. Palkataanpa siis taas nopeammin perusasennosta, niin ehkä Kurullekin tulee kiire siihen. Hyppy meni myös hienosti, ja tätä tuomarikin kehui. Kuru malttoi odottaa mun sivulla nätisti, se oli niin flegu laama, että pelkäsin, hyppääkö ollenkaan. Normaalisti treeneissähän sillä kiehuu hyppyä odotellessa tosi helposti yli. Eipä ollut mitään turhan haukkumista tässä kokeessa.. Hyppy-käskyllä hyppäsi nätisti, kääntyi ja odota-käskyllä odotti tosi nätisti. En tiedä, mistä yksi piste lähti - mun mielestä Kuru ei edes liikkunut ollenkaan odota-käskyn antamisen jälkeen, eikä tuomarikaan palautteessaan moittinut hypyssä mitään, kehui vaan.

Tuomari harmitteli heti alkuun, että kun olis vaan pysynyt siellä paikallamakuussa... Niinpä. Totesin vaan, että kaikkea ollaan harjoiteltu, mutta ei näköjään ihan kaikkea. Seuraamisesta totesi, että paikoitellen se seuraa todella hyvin (niinpä, teknisesti se on tosi hyvä, vaikka itse sanonkin - mutta niin ovat sanoneet muutkin), mutta sitten koira jää yhtäkkiä haahuilemaan omiaan ja keskittyy enemmän ympäristön tapahtumiin. Aargh, niinpä. Pisteitä saatiin siis yhteensä 132 ja ALO 3 -tulos. Ilman sitä paikallamakuuhärdelliä se olisi siis ollut ykköstulos.. Tarkempi pistejakauma tässä:

Luoksepäästävyys 10
Paikallamakuu 0
Seuraaminen kytkettynä 8½
Seuraaminen taluttimetta 6½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6½
Luoksetulo 8½
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7½
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 7½

Kehän jälkeen Kuru sai palkaksi kissanruokaa purkista, ja pääsi takaisin varjoon. Me odoteltiin vielä kisakirjaa, ja saatiinkin se omasta koirakerhosta tutulta kehäsihteeriltä, joka myös pahoitteli paikallamakuun epäonnistumista. Niinpä, helppo on jossitella, mutta se ykköstulos oli todellakin vain yhdestä tampiosta kanssakilpailijasta kiinni. Uskon myös, että noi seuraamiset olisivat menneet aika hitosti paremmin, jos mulla ei olisi ollut järkyttävä tatti otsassa. Jännityshän Kurua ei haittaa, möllitokoissa se on tehnyt koko ajan vaan paremmin, kun mua on jännittänyt. Mutta kun mua vituttaa, niin kyllä se taatusti mua väistää ja laamailee sen takia.

Illalla lähdettin sitten nollaamaan päätä pienelle retkelle Nuuksioon. Käveltiin hiukan alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen merkittyä reittiä (kun päästiin liikkeelle niin myöhään) ja pystytettiin teltta Holma-Saarijärven telttailualueelle. Hienosti mahtui Akka 3:een kaksi ihmistä ja kaksi lapinkoiraa. Halti meinasi alkuun vähän kiljua puuhun kiinni jätettäessä, vaikka me oltiin siis parin metrin päässä, mutta kun Haltin mielestä sen tilaa ei saa rajoittaa. ;) Nopeasti se sitten kuitenkin hiljeni. Kuru "vanhana retkikoirana" tajusi mennä heti nukkumaan, kun kytkettiin puuhun kiinni. Teltassa molemmat osasivat olla ihan asiallisesti, Halti oli jopa fiksummin kuin kokeneempi Kuru. Halti meni heti nurkkaan kerälle nukkumaan ja tajusi nopeasti, ettei mun ilmapatjan päälle saa tassutella. Kuru ähräsi pariin kertaan edestakaisin teltan koirille vapaaksi jätettyä sivua ja yritti pään viereenkin nukkumaan, mutta rauhoittui sekin nopeasti, kun komensin nukkumaan. Aamulla tyypit osasivat olla puussa kiinni jo kuin vanhat tekijät. Aamupalan syömisen, teltan purkamisen ja kamppeiden pakkaamisen jälkeen käppäiltiin puolisentoista tuntia reittiä pitkin takaisin autolle. Koirat vaikuttivat aika väsyneiltä jo tästä ohjelmasta - oli se vissiin henkisesti rankkaa sitten olla pois kotoa. Kurulla oli tietty muutenkin ollut rankka lauantaipäivä. Mutta ehkä noiden kanssa sitten uskaltaa joskus muulloinkin reissuun lähteä.

Tiina