Tänään oltiin taas ohjatuissa tokotreeneissä Lauttasaaressa. Tälläkin kertaa aloitettiin luoksepäästävyydellä, joka taisi mennä koko ryhmältä odotettua paremmin. Kurukin suoriutui yllättävän hyvin, vaikka se olisi tietty halunnut mennä pussaamaan vetäjää. Se vetäjä on muutenkin Kurun mielestä vissiin jotenkin erityisen ihana tyyppi, kun osaa puhua niin innostavasti ja koiran mielestä kivasti. Ekalla harjoituskerralla Kuru siis nousi, kun vetäjä oli noin metrin päässä, mutta palasi kuitenkin käskystä takaisin sivulle ja vetäjä pääsi koskemaankin. Kurun häntä tosin vipatti hurjasti ja pää kääntyili, mutta pysyi kuitenkin. Toisella kerralla Kurun takapuoli pysyi koko ajan maassa ja nenäkin kiinni namissa, mutta oli se vieläkin ihan lentoon lähdössä. Kehitystä kuitenkin. Jostain syystä Kuru oli aluksi muutenkin jotenkin ihan muissa maailmoissa, haisteli ihan mielettömästi vasemmalle kohti kentän laitaa, en sitten tiedä, mitä siellä mahtoi olla. Heräsi kuitenkin ensimmäisten harjoitusten aikana siitä transsistaan, onneksi.

Seuraavaksi tehtiin paikallamakuu, joka meni onneksi taas ihan nappiin, vaikka olinkin huolissani Kurun heikosta keskittymisestä ja haistelusta ennen liikettä. Ohjaaja sijoitti meidät siihen puolikkaaseen ryhmää, joka "pysyy varmasti", vähän olin ylpeä pikkumiehestä. Kuru meni taas maahan vinoon (tän korjaamiseen pitäis tosiaan keskittyä), mutta meni kuitenkin ekalla käskyllä ja makasi paikallaan ihan rauhassa. Vähän haisteli maata alussa, mutta kerran rykäisemällä pää nousi ja Kuru makasi loput koko minuutista ihan sfinksinä. Hieno! Kotona tehdyt pitkät treenit ilmeisesti auttavat, Kuru on tehnyt yli viiden minuutin paikallamakuita eteisessä palkka nenän edessä. Ulkona häiriössäkin on tietty treenattu, mutta koirahäiriö on ihan eri juttu.

Paikallamakuun jälkeen tehtiin seuraamista ja jääviä liikkeitä. Ensin tehtiin pareittain seuraamispätkät ja niihin yhdistettiin maahanmeno. Ekan seuraamispätkän Kuru teki ihan hyvin, mutta maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä. Toista pätkää ei meinannut seurata sitten millään, menosuunnassa oli toisten ryhmien koiria treenaamassa ja Kurun keskittyminen ei tosiaan riittänyt. Vaihdettiin suuntaa kohti pensasaitaa ja seuraaminenkin onnistui, tosin aika heikosti silti. Maahanmeno oli kuitenkin tosi näppärä, meni ekasta käskystä ja ilmeisesti aika nopeasti, yritin olla pahemmin vilkuilematta. Seuraamisessa Kuru ottaa hirveästi häiriötä muista koirista, ylipäänsä se on treenaamisesta huolimatta selvästi Kurun heikoin liike. Harmi vaan, että se on myös oleellisin osa tokoa.. mutta ei auta kuin treenata. Nojoo, ja vikahan on tietenkin ohjaajassa, mä edelleen kumartelen Kurun päälle kun se jätättää, ja silloinhan se tietenkin jätättää entistä enemmän. Ja kävelen useimmiten liian hitaasti, jolloin Kurun seuraamisinto ei tosiaan ainakaan kohene. Kun muistaisi nämä kotonakin treenatessa.

Seuraamistreeniä jatkettiin pujottelemalla kartioiden ympäri pareittain samalla kun vetäjä häiritsi eri käskysanoilla. Kuru teki tämän treenin ihan kivasti herkkutikkupalkalla, mutta ei se mitään varsinaista seuraamista ole, kunhan pitää kuononsa kiinni palkassa. Välillä oli kyllä ihan kivoja palkattomiakin pätkiä. Edellisen päivän ruoka jätettiin välistä (sai vain paikallamakuun palkkana olleen märkäruokapurkin), mikä varmaan vähän auttoi tässä. Pujottelun jälkeen tehtiin liikkeestä seisominen parin tehdessä liikkeestä maahanmenon ja päinvastoin. Kuru kyllä pysähtyi kun käännyin taas sen eteen, mutta en usko sen vieläkään tajunneen liikkeen ideaa, vaikka viikon aikana ollaankin vähän sitä treenattu. Ei kuitenkaan mennyt maahan parin käskiessä oman koiransa maahan, mikä oli hyvä juttu. Maahanmeno sujui Kurulta tässäkin harjoituksessa tosi hyvin, ja uskalsin jopa kävellä hihnan päähän ja tulla takaisin viereen ennen palkkaamista, vaikka häiriötä oli.

Treenattiin myös vauhdikasta maahanmenoa samalla tavalla kuin me ollaan kotonakin tehty: hetsataan koiraa, lähdetään peruuttamaan koiraa karkuun ja käsketään maahan. Muut näyttivät tekevän namilla, Kuru teki lelulla. Taitaa olla yksi Kurun lemppariharjoituksia, onnistui tosi hienosti ja Kuru oli innoissaan. Niin innoissaan, että kun yhdistettiin tätä taas liikkeeseen, se tarjosi sitä esim. sivu-käskyllä ja seuraamisessa, kun käänsin päätä vilkaistakseni sitä. Mua rupesi pikkuisen naurattamaan pienen pätevän tokoilijan tarjoamat temput, enkä meinannut pystyä naurultani enää treenaamaankaan. Tarjoaa se sentään jotain! En nimittäin muista, että se olisi ikinä tarjoillut osaamiaan temppuja muuten kuin joskus, kun se on tosi innoissaan meidän tullessa kotiin. Edistystä siis!

Viimeiseksi harjoiteltiin luoksetulon loppuasentoa. Kuru oli tässä vaiheessa jo aika sippi, eivätkä namit maistuneet. Harjoitus tehtiin siis hihnanmitan päästä, mutta Kurua ei juuri kiinnostanut. Laiskasti se lönkötteli eteen istumaan ja meni sekä vinoon että vähän väljästi. Vetäjä kehotti harkitsemaan, että ohjaisin Kurun suoraan sivulle, mutten oikein usko, että Kuru tekisi sitä sen paremmin. Kotona sitä treenatessa se on tullut ihan miten päin sattuu, tosi vinoja loppuasentoja jne. Eteen tullessa se yleensä tulee suoraan, kun sen ohjaa kädellä oikeaan paikkaan. Nyt sitä ei kiinnostanut enää tippaakaan, vaan teki vain, kun oli pakko.. Nojoo, täytyy testailla kotona ja harkita. Viimeksi saatiin kuitenkin napakasta ja suorasta eteentulosta kehuja. ;)

Tiina