Edellisen kirjoituksen jälkeen aika on hujahtanut muuttoa tehdessä. Perjantaina sentään käytiin Janikan ja Nopan kanssa lenkillä Paloheinässä, jotta pojat saivat vähän hulinoidakin. Ja kyllähän ne innostuivatkin leikkimään, Noppa on jo käsittämättömän iso tyttö! Kierreltiin ja kaarreltiin siellä ison kiven ympäristössä, kun etsiskeltiin uusia polkuja. Umpihankeakin kokeiltiin vähän matkaa, mutta todettiin se sentään mahdottomaksi aika pian. :P Puolitoista tuntia koirat kuitenkin saivat rallatella. Olipa meillä vähän jännitystäkin matkassa: mutkan takaa tuli ihminen koiran kanssa vastaan. Kuru oli meidän edellä, mutta pysähtyi nähdessään koiran ja kääntyi sen verran katsomaan mua mun komentaessa, että Janika näppärästi sai sen napattua kiinni ennen kuin se ehti harkitakaan paikaltaan liikahtamista. Pennuthan onneksi käyttäytyivät sen verran fiksusti ettei tarvinnut niitä pyydystellä. Sama parivaljakko tuli sitten toisenkin kerran samalla lenkillä vastaan, mutta tällä kertaa oltiin paremmin varauduttu vastaantulijoihin, eikä ollut mitään ongelmaa. Perjantai-illan mä vietin ilman koiria mutta koiraihmisseurassa - uskomattoman kiltti Kirsu tuli mun avuksi siivoamaan mun uutta kämppää. Kaikkeen sitä joutuu, kun myy mulle pennun. ;)

Muuttopäivä oli lauantai, jolloin koirat joutuivat viettämään aikaansa häkeissä (onneksi tuli hankittua se kevythäkki) porukan kantaessa tavaraa avoimesta ovesta. Kuru sekosi aika totaalisesti, kun tajusi kuka tuli ekana muuttoavuksi: ihana Katja, joka omistaa Kurun Kuura-siskon. Eikä voi sanoa, että Halti olis ollut kauheasti rauhallisempi, vaan sekin kiipesi syliin ja nuoli naaman. Katjaa siis rakastettiin oikein olan takaa. :D Muita muuttajia Kurun piti alkuun vähän haukkua häkistä, vaan aika nopeasti se hiljeni, kun totesi että tyypit ovat meillä luvan kanssa vaikka tulevatkin itsenäisesti ovesta. Katja kiltisti myös hoiti muuttohommien lisäksi poikien ulkoilutusta, niin mulla oli yksi stressinaihe vähemmän. Lauantai-ilta siis vietettiin jo koirien kanssa uudessa kodissa. Kuru oli vanhalla kämpällä kämpän ollessa tyhjänä vähän levoton, läähätteli, mutta uudella kämpällä oli mun mielestä yllättävänkin rauhassa heti alkuun, samoin kuin Haltikin.

Uusia lenkkimaastojakin ollaan nyt sitten ahkerasti käyty läpi (jopa niin, että myöhästyin pikkuisen töistä tänään aamulenkillä eksyessäni) ja heti lauantai-iltana löysin koirapuiston tästä ihan uuden kämpän läheltä. Kannatti siis lähteä selkeästi koiraihmisten tekemää polkua pitkin. Puistossa ollaan sitten käyty pari kertaa sen ollessa tyhjillään, pojat ovat siellä saaneet rallata rauhassa keskenään, mun ei tartte Kurunkaan kanssa kytätä niin tarkkaan ympäristöä, kun on "vain" kaksi porttia vahdattavana. Hyvä homma joka tapauksessa. Portaitakin molemmat koirat osaavat kulkea hienosti, vaikka onkin erilaiset portaat kuin vanhalla kämpällä. Riston uudella kämpällä on ritilärappuset, niitä Kuru oli ensin katsellut vähän aikaa ja tullut ekaa kertaa portaat ylös miettien joka portaalla pari sekuntia, mutta sen jälkeen molemmat koirat ovat kulkeneet ritiläraputkin sujuvasti. Pojat olivat Ristolla hoidossa sunnuntai-iltapäivän ja maanantaipäivän, kun sunnuntaina mulla oli sukumenoa ja maanantaina työpäivä - ihan heti en uskaltanut poikia jättää työpäivän ajaksi yksin uudelle kämpälle. Saivat harjoitella pari 45min yksinoloa sunnuntai- ja maanantai-iltoina ensin. Mutta tänään ne jo olivat täällä yksin 9-tuntisen työpäivän ajan, ja hienosti oli mennyt. Hysteerisen omistajan tietokone ei ollut nauhoittanut mitään ääntelyä eikä pentukaan ollut edes pissannut lattialle. Hyvä pojat, tästä se lähtee!

Tiina