Pojilla ja poikien kirjurilla on pitänyt kiirettä parina viime viikkona. Reippailemaan ollaan kuitenkin ehditty niin lenkeillä kuin treeneissäkin. Toissa viikolla käytiin torstaipäivänä lenkillä Kirsun, Janikan, Nopan ja mammojen kanssa. Koska nyt on tosiaan lumi vihdoinkin maassa, Haltialassa on ladut, eli vakiolenkkipaikkoihin ei päästä sitten millään. Niinpä me suunnattiin sille hiekkakuopalle, jolla ollaan pari kertaa kesällä käyty samalla porukalla. Halti oli ihan hitusen innoissaan - Noppaa kun ei oltu ehditty treffata pitkään aikaan! Se ei meinannut nahoissaan pysyä, kun tajusi, että sen ihana tyttöystäväkin on mukana lenkillä. Pian kakarat pääsivätkin irti juoksemaan, ja kyllä ne sitten toisiaan leikittivätkin kaiken menetetyn ajan edestä. Halti oli niiiin väsytyksen tarpeessa! Ja ihan hyvä, että pääsikin vihdoin purkamaan sitä virtaansa toisen kakaran kanssa, vaikka Tii olikin parhaansa yrittänyt aiemmilla kimppalenkeillä.

Toissa viikon lauantaina käytiin myös tavalliseen tapaan agilitytreeneissä. Mulla oli myös Kuru autossa mukana, ja pojat saivatkin lenkkeillä ennen ja jälkeen treenien. Sää tosin oli muistaakseni ihan järkky, lunta tuli vaakatasossa ja tuuli oli siis sen mukainen. Halti pääsi tekemään taas keppejä pariinkin otteeseen, tavalliseen tapaan kuudella kepillä pleksien avustuksella. Ensimmäisellä kerralla se yritti muutaman kerran hypätä pleksien yli / mennä ali, mutta kun se totesi ettei palkkaa sillä tavalla tule, se muisti kyllä hyvin nopeasti oikean suoritustavan. Enemmän opeteltavaa olikin taas vaihteeksi ohjaajalla.. eli mulla oli vaihteeksi suuria ohjaamisvaikeuksia, kun meinaan sörkkiä kättäni väliin vähän liiankin kanssa. Ekassa setissä treenattiin keppien lisäksi ihan vaan yksinkertaista kahden aidan suoraa (olivat vain hieman eri linjassa), kun edellisessä ohjatussa treenissä oli jäänyt vähän huono maku tästä. Haltille ei onneksi - se nimittäin hyppi ihan ongelmitta ja innokkaasti, kun näki että toisen esteen takana oli targetti.

Toisessa setissä Halti teki taas keppejä, ja musta tuntui että sillä oli selvästi häkissä odottelun aikana välähtänyt aika paljon - se alkoi musta näyttää jopa jo vähän pujottelulta, se selvästi yritti vaan mahdollisimman nopeasti kiertää kepit oikein, että pääsis sinne keppien päähän targetille. Taitava! Kyllä se on varmaan jo tän esteen varsinaisen idean jotenkin hoksannut, sitten tarvitaan vaan aivan miljoonasti harjoitusta. Mäkin onnistuin ehkä vähän vähemmän jo sörkkimään käsiäni väliin - tosin onkin paljon helpompi olla tunkematta väliin kun Halti tekee vaan just niin kuin pitääkin. Kolmannessa setissä tehtiin vielä pientä radanpätkää, jossa oli muistaakseni kolme aitaa, kaksi ensimmäistä samat, joilla harjoiteltiin sitä suoranpätkää, ja kolmannelle esteelle piti kääntyä 180 astetta, eli mun piti jotenkin onnistua ohjaamaan Haltia. Onneksi se on niin kivasti kuulolla ja tällä kertaa halus myös seurata ohjausta (=lähellä ei ollut ansaesteitä ;) ja tuli kolmannestakin aidasta yli ihan ongelmitta.

Viime viikon kimppalenkki meni keskiviikolle, ja ajeltiin taas aamupäivällä Kirsun, Janikan, Nopan ja mammojen kanssa sinne hiekkakuopalle. Tytöillä oli tällä kertaa jotain pientä sanomista toisilleen, mutta ne onneksi selvittivät välinsä kuitenkin ihan siivosti, ja pystyttiin jatkamaan lenkkeilyä ihan normaaliin tapaan. Janikalla oli sijoitusnarttu astutettavana, eli Noppa varmasti haisi myös tärppinartulta, oiskohan tää sitten mahdollisesti kiristänyt Tiin ja Nopan välejä, tiedä häntä. Onneksi molemmat ovat kuitenkin sen verran selväpäisiä, että palautuivat kyllä ja pystyivät vielä lenkkeilemään ihan rauhassa ja leikkimäänkin keskenään. Ja mä olin ylpeä Kurusta, joka ei lähtenyt rähinään mukaan (olis voinutkin, koska sen mielestähän tappeleminen on ihan siistiä, vaikka ne narttuja olivatkin), ja Haltikin vaan väisti pois tilanteesta. Mun fiksut pojat. Halti sitten keskittyi vaan juoksemaan Nopan kanssa, ja tällä kertaa huitelemaan myös korvattomana yhdellä metsäpläntillä - oisko ollut riistanhajuja? Joka tapauksessa koirat saivat hyvän lenkin, kun juoksivat aika suuren osan ajasta koskemattomalla lumella.

Lauantaiaamuna meillä oli myös kimppalenkkisuunnitelma, Haltin piti päästä vajaan 1-vuotiaan porokoirauroksen kanssa leikkimään, kun molemmat ovat sellaisia mussukoita, että ovat tähän asti tulleet toimeen kenen tahansa kanssa. Mutta Haltipa oli eri mieltä - ilmeisesti sen parin viikon takainen turpakeikka on vähän kiristänyt sitä, kun se on nyt lenkeilläkin yrittänyt öristä välillä vastaantulijoille. Niinpä se yritti murista hihnassakin alkuun leikkikaverilleen, mutta rentoutui sitten. Kun oltiin viitisen minuuttia kävelty sopivaan lenkkipaikkaan, päästettiin koirat irti (ja itse heitin huumorilla, että "katsotaan nyt tappaako ne toisensa"). Haltipa alkoi jäykistellä (no, olihan se tosiaan myös musta porokoirauros, jolta se sai köniinsä) ja tietenkin nuori uros jäykisteli takaisin, ja homma meni rähinäksi. Haltin kävin hakemassa siitä niskaperseotteella, ja se olisi vielä yrittänyt takaisin (!) tilanteeseen. Koska mulla oli vähän huono ote, päädyin itse makaamaan Haltin päälle, ettei se päässyt lipeämään takaisin.. Siinä se sitten sai vähän laskea kierroksiaan ja rauhoittua. Niinpä me sitten päädyttiin hihnalenkkeilemään tunnin verran umpihangessa pellon ympäri, ja Halti yritti välillä hihnassakin jäykistellä. Harmi, vaan minkäs teet.

Tältä kimppalenkiltä mä ajelin kaupan kautta Haltialaan, missä mä lenkitin sitten pojat keskenään - Kuru kun oli ollut autossa odottelemassa (kun tiesin, että se ei ainakaan tule toimeen 1-vuotiaan uroksen kanssa). Reilu puoli tuntia me ehdittiin aivan koskemattomassa umpihangessa kahlata - Halti tosin oli jo ensimmäisen vartin jälkeen sitä mieltä, ettei jaksa enää millään ja yritti muutamaan kertaan karata 15 metrin päähän latupohjalle. Kun sitten kielsin sitä, se totesi ettei auta, ja käveli mun ja Kurun jalanjäljissä. Jaksoi se kuitenkin sillä tavalla ihan hienosti, sillähän oli jo tunnin umpihankilenkki takana. Kuru juoksenteli innoissaan lumipallojen perässä jne, sillä ei todellakaan kunto pettänyt. Haltialasta ajettiin suoraan agilityhallille Haltin treeneihin. Ennen treenejä ehdittiin tehdä reilun 10 minuutin lämmittelylenkki, ja Halti jaksoi ihan normaaliin malliin juoksennella metsässä.

Meidän treenivuorolla ei sitten yllättäen ollutkaan muita treenaajia kuin minä, joten mä sain ihan yksityistunnin - meillä oli 1,5 tuntia käytettävissä, josta sentään vartti meni esteiden siirtelyyn. Onneksi - koska mä olin ihan puolikuollut treenin jälkeen. Me nimittäin harjoiteltiin sitten ohjauskuvioita ns. pitkän kaavan mukaan.. Oli vastakäännöstä, päältäjuoksua ja twistiä, jos mä nyt onnistuin edes muistamaan nimet oikein. Vastakäännös osoittautui mun aivoille melkoisen haastavaksi! Ja koska siihen olennaisesti liittyi kyykkääminen (tässä tapauksessa vasemmalle jalalle), mun reisi kramppasi jo jossain treenien puolivälin tienoilla, kun takana oli jo se 1,5 tuntia umpihankilenkkiä.. :D Sattuneesta syystä mä tarvitsin melkoisen määrän kuivaharjoittelua, vaikka periaatteessa kyseessä on ihan yksinkertainen liike, mutta kun se kuuluisa kehonhallinta... voi iso huokaus! Päältäjuoksu oli ideana myös kohtuullisen yksinkertainen, mutta mulla oli suuria vaikeuksia saada varpaat pysymään samaan suuntaan ja kääntää yläkroppaa eri suuntaan kutsumaan koiraa. Twisti.. voi hyvänen aika, että voi olla ihmisen vaikea tajuta, mihin suuntaan ollaan menossa! Mä nauroin kyllä itselleni niin moneen otteeseen! 

Haltin mielestä treenit taisivat olla aika kivat, sillä se pääsi aina välillä mun kuivaharjoittelun välissä tekemään hommia - ja koska mä kämmäilin aika raskaasti, mä tein sen kanssa vain helppoja juttuja, eli palkkaa satoi yhden tai kahden esteen suorittamisen jälkeen. En vaan voi lakata ihmettelemästä, miten sen koiran lisääminen kuvioon sotkee aina pakan uudelleen ihan täysin. Ei oo helppoa! :D Jotenkin onnistuin aina joko unohtamaan mitä olin tekemässä, mihin olin menossa tai muuten vaan jumitin paikalleni. Ei näin! Mutta saatiin me sitten lopulta aina onnistunut suoritus, tai siis - koira onnistui, mä saatoin onnistua joskus jotenkin sinne päin. Kieltämättä aloin olla aika väsynytkin jo treenin loppupuolella, vaatii se keskittyminen ihmiseltäkin aika paljon. Vaan olipa loistavat treenit, kyllä toi yksityisopetus on melko tehokasta. Mun onneksi me luovutettiin jo sentään varttia ennen meidän ryhmän treeniajan loppua, koska mä olin kyllä täysin puhki. Tän jälkeen lähdettiin vielä poikien kanssa kolmen vartin irtolenkille, kun treenihallin ympäristö oli ihan autio ja päästiin lenkkeilemään tielle, joka oli aurattu ennen paria viimeistä lumisadetta - eli ei umpihankea, mutta parikymmentä senttiä kevyttä pakkaslunta, eikä pelkoa autoista. Pojat nauttivat! Kurukin innostui oikein kunnolla leikittämään Haltia, kun oli sen verran vähän lunta, että pystyi rallaamaan ihan reippaasti, ja tilaakin löytyi. Just sopiva lenkki! Illalla olikin sitten aika väsyneitä pieniä koiria, ja tyytyivät helposti pariin pissatuslenkkiin.

Sunnuntaina me käytiin pitkästä aikaa pikku-Kuuran kanssa lenkillä. Nytkin suunnattiin hiekkakuopille, kun ei muutakaan paikkaa keksitty. Vaikka kyllä se Kuura tosiaankin on jo iso poika, isänsä kokoinen ja täyttää parin päivän päästä vuoden! Kurukin oli itse asiassa vähän sitä mieltä, ja tuuletteli pariin kertaan kitarisojaan pojalleen. Nää pari rähinää kuitenkin jäivät sikseen, kun Kuura alistui ja mä karjaisin Kurun pois tilanteesta, sen jälkeen tyypit pystyivät kuitenkin lenkkeilemään ihan normaalisti. Kuuralla ja Haltilla oli ihan samanlaiset kivat paini- ja juoksuleikit kuin ennenkin, Kuuran leikkityyli kyllä muistuttaa isänsä tyyliä hyvin paljon. :D Kuura tosin on sen verran nöyrempi, ettei yritä kaataa Haltia koko aikaa. Haltilla tosin taisi painaa vielä edellisen päivän lenkkeily vähän kintuissa, eikä se vetänyt ihan yhtä villillä apinaenergialla kuin yleensä, mutta kyllä me melkoisia paineja ja spurtteja silti nähtiin. Ja nähtiinpä ekaa kertaa vastaantulijakin paikassa - mäen päällä oli amstaffiuros, onneksi hihnassa, ja onneksi meidän koirat pysähtyivät korvat höröllään mäkeen, ja kun kutsuin ne luo, huomasin mikä mäen päällä odottaa. Katastrofin mahdollisuus siis oli, mutta koirat olivat fiksuja, eikä mitään tapahtunut. Reilun tunnin verran meidän trio lenkkeili, ja tyypit vaikuttivatkin jo aika väsyneiltä, kun autoille päästiin - lunta kun oli tullut taas lisää, ja ne eivät tosiaankaan pysyneet koko aikaa polulla.

Mä ajelinkin koirat sitten suoraan lenkiltä hoitoon, kun mulla oli seuraavana päivänä ohjelmassa graduhaastatteluja Tampereella, eikä poikia sinne voinut ottaa mukaan. Tänään iltapäivällä reissusta palatessani kävin hakemassa pojat, ja olipahan melkoista jälleennäkemisen riemua. :)

Tiina