Viikonloppuna Kurulla oli vähän uudenlaista ohjelmaa, vaikka pääasiallisena tarkoituksena olikin vain parannella maanantaina hankittua lihasvenähdystä. Lauantaina me nimittäin oltiin joululounaalla mun faijan luona koko sisarusporukalla, ja Kuru täytyi ottaa mukaan, ettei sille olisi tullut kohtuuttoman pitkää yksinoloa, kun meillä oli vielä illallakin menoa. Kuru täytyi kuitenkin jättää pihalle, koska mun faija ja siskonmies ovat allergisia, hyvin se tuntui siellä pärjäävän narussa, vaikkei paljon sellaisissa olosuhteissa olekaan ollut. Vahtaili meitä ikkunasta ja kyttäsi vissiin vähän naapureitakin. Kotiin lähtiessä se oli ainakin tosi väsynyt, nukkui vaan kerällä koko matkan. Illalla se oli ihan nätisti yksin ne muutamat tunnit, jotka me vietettiin pikkujouluissa. Tietty sitä vähän väsytettiinkin, vaikkei sillä koivella saanut vielä paljoa lenkkeilläkään. Tehtiin kuitenkin yksi ylimääräinen lenkki ja kierrettiin ne pari päivänlenkkiä vähän pidemmältä, toisella lenkillä Kuru sai jopa vähän tokoilla ja roikkua narupallossa.

Sunnuntaina käytiin vaihtelun vuoksi kaverilla, jolle Kurun sai ottaa mukaankin. Kuru käveli raput tosi nätisti, ei varonut niitä mitenkään, muttei myöskään vetänyt päättömänä, vaan käyttäytyi niin kuin fiksut koirat. Kaverilla se olisi halunnut vain juosta ympäri kämppää haistelemassa, eikä meinannut alkuun oikein rauhoittua, mutta lopulta sentään meni nukkumaankin. Taisi olla sekin Kurulle aika väsyttävä reissu, vaikkei liikuntaa ollut nimeksikään. Illalla se kuitenkin aiheutti mulle taas lisää harmaita hiuksia ontumalla kaksi askelta noustuaan ylös. Se johtui varmaankin edellisen päivän vähän pidemmistä lenkeistä ja narupallon vetämisestä, mutta silti aiheutti mulle kohtuullisen unettoman yön. No, sen jälkeen ei taas ontumista ole onneksi näkynyt. Mä olen vahdannut sitä tiistaista lähtien silmä kovana, eikä se onneksi sen keskiviikon jälkeen ole ontunut ennen kuin sitten eilen illalla ne pari askelta. Täytyy nyt ottaa vaan rauhassa vielä muutama päivä, vaikka Kuru onkin asiasta ihan eri mieltä. Se yrittää koko ajan riehua sisällä ja mua hirvittää, kun se loikkii lelujensa (ja puruluiden, ja maton, ja ihan minkä vaan..) kimppuun, vaikkei niitä sille tosiaan heitelläkään. Lenkeilläkin tarjoilee seuraamista ja hyppii sitten käteen, kun ei saakaan lelupalkkaa. Tyypillä on vähän virtaa!

Tiina