Tiistaina saatiin jälleen vähän helpottavia uutisia. Apexista soitettiin, ja Eskelinen oli myös katsonut Kurun röntgenkuvat läpi. Kuvissa ei hänenkään mielestään näkynyt mitään muutoksia, jee! :) Nyt sitten syötellään vielä toi särkylääkekuuri loppuun ja katsotaan mitä tehdään. Kuru ottaa edelleen levon jälkeen ne pari jäykkää askelta, varsinaista ontumista en oo enää nähnyt, mutta ei toi normaaliakaan ole. Mulle soittanut lääkäri oli sitä mieltä, että lääkekuurin jälkeen voisi mennä joko suoraan sinne fysioterapeutille tai käydä sitten varmuuden vuoksi näyttämässä Kurua vielä Räihälle. Oltiin laiteltu Kurua nyt tutkineen fyssarin kanssa muutenkin Kurusta sähköpostia, niin kysäisin samalla mikä hänen mielipiteensä oli. Päädyttiin nyt sitten siihen, että mennään Räihälle silloin 21. päivä, kun meillä on aika varattuna. Kuruahan ei ole vieläkään ortopedi tutkinut itse, vaan silloin reilu viikko sitten käytiin ihan tavallisella eläinlääkärillä. En siis ihan uskalla luottaa, että lääkäri osais sanoa mitään varmaa esim. polvista. Kurusta ei myöskään otettu selkäkuvaa, kun en tajunnut pyytää. (Ei mulle tosin kerrottukaan, mitä kuvia siitä otetaan, näytettiin vaan kuvat sitten kun ne oli jo otettu.) Näkyyhän siinä lonkkakuvassa selkä yhdestä suuntaa, mutta ei siitä varmaan turhaan ole niitä sivukuvia aikaisemmin otettu.. Siispä mennään vielä jatkotutkimuksiin. Sen jälkeen meillä on aika varattuna sille fyssarille, jolla Kuru on aiemmin käynyt.

Nyt pidetään vaan sitten kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että Kurussa ei olisi mitään vikaa. Jos se olisikin vaan joku harmiton lihasjuttu - selvästi kipeän lihaksenhan fyssari löysi Kurun reidestä. Lääkärikin veikkasi, että kyseessä voisi tosiaan olla joku lihasvamma, kun kuvissa ei tosiaan mitään näkynyt. Täytyy vaan malttaa nyt odottaa sinne elänlääkäriaikaan asti ja pitää hermot jotenkin kasassa. Jospa tää menis taas vaan sillä fysioterapeuttikäynnillä ohi.. Kuru on itse täysin sitä mieltä, että tämmöinen hihnalenkkeily loppuu just nyt. Se on aika riehupetteri lenkeillä, vaikkei ihan minimaalisella liikunnalla sitä ollakaan pidetty. Se hyppii kiinni hihnaan kun käännytään kotiin päin ja piippaa surullisena muiden koirien perään, ja sitä se ei todellakaan ole tehnyt sitten pentuaikojen. Sillä on vaan tylsää, kun ei ole tavannut kavereita yli kuukauteen! Treffaamisethan jäivät jo pari viikkoa ennen tätä ontumaa, kun mammat aloittivat juoksunsa. Mulla on myös tosi, tosi innokas tokokoira, kyllä tosta huomaa, että energiaa alkaa kertyä. Sisällä se on silti onneksi nätisti, tosin haukku tuntuu irtoavan aika paljon normaalia helpommin. Kunpa tästä nyt äkkiä päästäis taas normaaliin liikuntaan, niin ei tarttis reppanan keksiä muita tapoja kuluttaa virtaansa.

Tiina