Viikko sitten lauantaina pojilla oli ohjelmaa oikein kunnolla. Ensin nimittäin käytiin aamupäivällä Haltialassa lenkillä Kurun Kuura-pojan ja emäntänsä kanssa. Sateesta huolimatta pojilla oli kivaa - Halti ja Kuura olivat todellakin kuin paita ja peppu, ne leikkivät varmaan ensimmäisen tunnin ihan jatkuvalla syötöllä. Ne todellakin nauttivat toistensa seurasta, Halti-reppana kun ei ole ollut kovin leikkisässä seurassa hetkeen, kun Noppa ei emäntänsä kiireiden takia ole päässyt meidän lenkkiseuraksi. Kurullakaan ei ollut vielä mitään ongelmaa poikansa kanssa, se ei tainnut edes muistaa tiukkailla juuri ollenkaan Kuuralle, joka on sentään kohta 11-kuinen iso roikale. Ja ihan isänsä näköinen! Tietenkin se on vielä ihan teini, mutta just samalta näytti isänsä ton ikäisenä. Ja pieni Kuura on niin taitava ja pitää hienosti kontaktia. Tunsin pientä, öh, äidillistä (?!) ylpeyttä Kuurasta. Hitsi, että olikin kiva nähdä miten hienosti sillä menee! Vajaa pari tuntia me tarvottiin sateisessa joenrannassa, koirat yltä päältä kurassa ja ihmisetkin aika sateen piiskaamina.

Sateiselta lenkiltä me ajeltiin suoraan Haltin agilitytreeneihin. Koska mä olin laskenut ajan vähän varman päälle, meille jäi oikein reippaasti aikaa lämmittelylenkkiin ennen treenejä. Siispä me tarvottiin joku 40 minuuttia eestaas pitkin aukiota ja metsää, mun kalvovaatteet jo jonkin aikaa sitten vettä läpi päästäneinä, ja koiratkin näyttivät kohtuullisen märiltä. Ja taivaaltakin alkoi tulla räntää.. treenien alkaessa treenikaveri totesikin, että näytettiin vähän enemmän kuin vain pikku lämmittelylenkin tehneiltä. :P Treeneissä oli tällä kertaa pikkujoulut, muut, edistyneemmät koirakot pitivät keskenään pientä kisaa, me päästiin Haltin kanssa tekemään pieniä radanpätkiä. Ensimmäisessä setissä meidän tehtävänä oli lähes suora aita-muuri-aita ja sen jälkeen käännös mutkaputkeen. Kuulostaa helpolta, mutta... :D Jälleen kerran mulla oli hitusen vaikeuksia. Ensinnäkin, Halti tosiaan alkaa olla aika nopea, ja suorallahan se pääsee sitten ihan tolkuttoman kovaa. Niinpä se karkasi multa noin sata kertaa muurin vasemmalla puolella olleeseen putkensuuhun, vaikka itse juoksin siitä välistä. No, sain mä sen sitten lopulta muurinkin yli, toinen aita ei muistaakseni kovin suuria ongelmia tuottanut, ja putkeenhan se imeytyy jo ihan kivalla suoritusvarmuudella. Myös siihen väärään putkeen. :D Mutta joku ihan onnistunutkin toisto saatiin! Kun muistais vaan aina pitää silmät koirassa, joka sekunti. Se vaan on vaikeaa, kun juoksee samaan aikaan eteenpäin.

Toisessa setissä me tehtiin mun mielestä hirvittävän vaikeaa tehtävää, jossa Haltin piti mennä ensin vinoon aidan yli, mennä siihen putkeen jota edellisessä treenissä yritettiin välttää ja mun piti välissä ehtiä putken ja A-esteen ohi putken toiseen päähän ohjaamaan Halti kääntymään vielä yhdelle aidalle. Mun hämmästykseksi Halti todellakin hyppäsi sen aidan vinosta ihan ongelmitta ja imeytyi putkeen tosi hienosti! Mä olin ensimmäisellä kerralla ihan hämmentynyt enkä meinannut tajuta juosta sinne putken toiseen päähän, mutta taisin ehtiä kuitenkin. :D Kyllä se Halti sinne vikalle aidallekin vielä kääntyi. Kun tää oli onnistunut pari kertaa koiran oikealta puolelta ohjaten, koutsi käski mun kokeilla samaa vasemmalta, eli mun piti kiertää toiselta puolelta A-estettä ja putkea (putki siis meni A:n alta). Tästä suunnasta Halti menikin mun yllätykseksi ensin putkesta ohi, kun tyyppi oli tosiaan siihen putkeen hakeutunut aiemmin niin hienosti. Toisella yrityksellä sain sen kuitenkin sinne putkeen, ja ehdin jopa juosta itse toiselle puolelle A:ta. Ihan kaikki ei mennyt vissiin putkeen koska saatiin tätä hommaa säätää useamman kerran. Onnistui se lopulta kuitenkin kokonaankin! Ja useamman kerran Halti pääsi karkaamaan sinne A:lle.. ja mua tietenkin hirvitti. Onneksi mun maailman parhaat treenikaverit pelastivat tilanteen ja rataan tutustumassa olleet tyypit ohjasivat Haltin nätisti alas A:lta - ja palkkasivat vielä 2 on 2 off -asennosta. :D Mä meinasin repiä tukkaa päästä, kun mä pelkäsin että Halti rikkoo itsensä, onneksi on noita vähän järkevämpiä ihmisiä treeneissä. :P

Sunnuntaiaamupäivänä me treffattiin Lumo ja emäntänsä Petra Kellonummen kappelin maastoissa. Vettä tuli jälleen kuin esteristä, mutta sehän ei kaheleita lapinkoiraihmisiä ole koskaan ennenkään estänyt. Metsä tosin oli melkoisen märkä - suurin osa poluista oli sieviä pikku puroja. Niinpä me päädyttiin rämpimään aika suuri osa ajasta polkujen sivussa. Koiria ei tosin näyttänyt mitenkään vaivaavan, ne painelivat menemään ihan normaaliin tahtiin - metsässä on niiden mielestä parasta! Me jouduttiin myös vähän vaivaamaan päätämme - tai lähinnä Petra, joka vastasi suunnistuksesta - että päästiin mm. tulvivan pellon ohi. Niinpä lenkki venähtikin pariin tuntiin, mutta se taisi olla koirien mielestä vaan siistiä. Just pikkuisen ennen takaisin tielle päätymistä Lumo ja Halti päättivät lähteä johonkin muutaman kymmenen metrin päähän huitelemaan, mutta tulivat kyllä takaisin pian, Haltikin, vaikka selkeästi oli jollain hajulla. Toi riistaviettisyys ei kyllä ole kovin kiva juttu.. onneksi se kuitenkin on sen verran laumaviettinen, että tottelee jotain, vaikka noi hajut tuntuvatkin sekoittavan sen pään.

Alkuviikko meni poikien kannalta vähän tylsemmin, ihan vaan tässä kotinurkilla lenkkeillen, aamuisin ennen töihin menoa on käyty aina pieni hetki koirapuistossa aamulenkin yhteydessä, että ovat saaneet edes vähän irrotella. Torstaiaamupäivänä käytiin kuitenkin lenkillä Kirsun ja mammojen kanssa, niin pojatkin pääsivät taas nauttimaan koiraseurasta. Pojat ja mammat pääsivät kävelemään reilun tunnin verran Haltialassa joenrantaa pitkin, ihan hirveästi kukaan ei innostunut Halti-reppanan kanssa leikkimään, mutta kyllä sekä Tiitu että Kuru sentään vähän Haltia viitsivät juoksuttaa. Ja ihmeiden ihme, kun ketään ei tullut vastaan! Yksi koiraton ihminen nähtiin, mutta muuten saatiin olla ihan rauhassa, luksusta. :) Vesi tosin oli niin korkealla, että Haltialaan joutui ajamaan kiertotietä, ehkä sekin vähän rajoitti vastaantulijoiden määrää. Joki oli aika mielettömän näköinen, kun vettä oli niin uskomattoman paljon, enpä ole tainnut tuollaisena sitä nähdä, vaikka se tulvi keväälläkin. Oli kyllä mahtava lenkki, kun saatiin nauttia myös pakkasesta! Kuru otti kaiken irti jäätyneistä lammikoista, ja söi jäätä ihan onnessaan. :P

Lenkiltä ajeltiin sitten Hyvinkäälle, koska olin varannut molemmille pojille fyssariajan. Haltillekin ihan varmuuden vuoksi, kun se nyt on tota agilityä harrastellut, ja kyllähän varmaan senkin kropassa tuntuu esim. toi jatkuva kaverien kanssa juostessa selälleen mätkähtely. :P Fyssari käsitteli ensin Kurun, joka oli jälleen jumissa lapojen päältä, ei tosin yhtä pahasti kuin viimeksi. Fyssari kuitenkin käytti siihen enemmän aikaa kuin Haltin käsittelyyn, koska arveli, että Kuru on enemmän sen tarpeessa, ja olikin oikeassa. Kuru nautti käsittelystä pöydällä silmät kiinni, välillä kuului vähän mölinää, kun jumi aukesi. Toivottavasti nyt pysyiskin kunnossa, ainakin etuliikkeet olivat jo silminnähden paremmat. Haltillakin oli pientä jumia rinta- ja lannerangan yhtymäkohdassa - ei mikään ihme, sanoi fyssari, kun kerroin Kurun ja Haltin keskinäisestä leikkityylistä. :P Halti yritti alkuun vähän rimpuilla pöydällä, mutta kun me fyssarin kanssa pidettiin sitä vain rauhallisesti paikallaan, se tyytyi hyvin nopeasti kohtaloonsa ja makasi ihan rauhassa pöydällä. Hienosti se tottui käsittelyyn ja taisi olla välillä salaa vähän tyytyväinenkin.

Lauantaina meillä oli taas Haltin agilitytreenit. Kyllä, myös jouluaattona. Mitäs sitä kunnon koiraihminen muuten jouluna tekisi? Muita treenaajia ei tosin ollut ihan ruuhkaksi asti, mutta ne kaksi muuta paikalla olijaa olivat kiltisti lupautuneet katsomaan mun perään. Me otettiin alkuun Haltin kanssa kiva simppeli suora - aita, muuri, aita ja viimeisenä putki, itse asiassa vähän samaan tyyliin kuin viime viikon treeneissä, mutta vähän helpotettuna versiona. Me kun ei jaksettu ruveta rataa kauheasti rakentelemaan vaan hyödynnettiin hallissa valmiina ollutta rataa. Ensin treenasin Haltin kanssa esteen takana odottamista, pari kertaa se meinasi lähteä hiippailemaan, mutta saatiin onnistuneitakin odotusharjoituksia, joista kävin sitä palkkaamassa. Suorakin meni ihan mallikkaasti, muurin jälkeisen hypyn Halti meinasi kiertää (koska pari kertaa harjoiteltiin vain muurille asti), mutta hyppäsi senkin, kun muistin taas ohjata. Ja putkihan oli sen mielestä ihan parasta. Toisella kertaa treenattiin vain puomin alastuloa, koska tää on sellainen ikuisuusjuttu, jota tarvitsee kuitenkin treenata varmaan Haltin loppuikä. Mä onnistuin jotenkin joka kerta palkkaamaan sen niin että vain toinen takatassu oli kontaktipinnalla, mutta heti kun treenikaveri tuli hätiin, molemmat takatassut pysyivät oikealla paikallaan. :) Ihan hyvä harjoitus saatiin siis tästä.

Kolmannella kerralla treenattiin pussia, kun este sattui sopivasti olemaan radalla, ja sitä Halti ei ole hetkeen tehnyt. Ihan hyvä, että oli treenikaveri auttamassa, koska Halti vähän epäröi ekalla kerralla, vaikka treenikaveri vähän helpotti nostamalla pussin häntää. Mutta kun Halti pari kertaa pääsi juoksemaan pussista läpi ja toisessa päässä odotti namialusta, se muisti kyllä aika äkkiä, miten kiva este se olikaan -  ja karkasikin sinne vielä ainakin kerran. :P Ihan hyvä kuitenkin, että tätäkin tuli treenattua, koska se ei kuitenkaan ole mikään täysin tuttu juttu Haltille selvästikään. Lisäksi harjoiteltiin yhdellä hyppyesteellä valssia - onneksi treenikaverit muistivat kertoa mulle tän ohjausliikkeen nimen vasta sen jälkeen kun ensin näyttivät, mitä mun pitää tehdä. :P Nimittäin viimeksi kun treenattiin tätä, mä olin niin sekaisin, enkä tainnut oppia kauheasti mitään. En tiedä, osasinko nytkään, mutta Halti kyllä teki just niin kuin yritinkin ohjata sen tekemään. Taitava! Viimeisellä kerralla otettiin vielä reilusti vauhtia mukaan, mä tosin itse meinasin kompuroida, mutta Halti hoiti tänkin homman kotiin. Jee!

Treenien lopuksi mä vielä otin Kurun kanssa vähän tokojuttuja, kun kerran lämmin hallivuoro oli meille varattuna, kun ei me ihan koko kolmea tuntia kolmestaan saatu kulumaan. :P Kuru olikin intoillut häkissä odottaessaan aika lailla, muttei kyllä kovin kiitettävästi pystynyt keskittymään niin kauan kuin treenikaverien koirat olivat vielä hallissa. Ja kun hallin toisesta puoliskosta kuului vielä koirien ja ihmisten ääniä, niin olihan siellä häiriötä, vaikka tila oli tyhjänäkin. Seuraamiset menivät siis vähän ketuilleen, kun kontakti tippui - perusasentoharjoitukset sentään sujuivat oikeaan malliin. Kivat, vauhdikkaat luoksetulot Kuru kuitenkin teki, mistä olin erityisen iloinen, vaikka se haukkuikin reippaasti joka kerta tullessaan. Ihan sama, kunhan tulee iloisesti ja vauhdilla. Treenien jälkeen mentiin mun mutsin luokse käymään. Koirat pääsivät pesun jälkeen tutustumaan uuteen kämppään (tuolla ne eivät ole vielä käyneetkään), ja varsinkin Kuru kunnostautui pöydästä kerjäämisessä.. huoh. No, kyllä ne sitten rauhoittuivat syömään luitaan, kun olivat saaneet haistella paikat läpi ja totesivat, että pöydästä ei tipu mitään. Vaikka kuulemma näyttivätkin surkean nälkäisiltä. ;D

Tiina