Tänään käytiin harjoittelemassa ensimmäistä kertaa bussilla kulkemista 8-viikkoissynttäreiden kunniaksi. Kuru oli reipas poika, vaikka sitä taisikin vähän väsyttää. Ensin käveltiin tuohon parinsadan metrin päähän bussipysäkille, ja Kuru oli niin nätisti. Odotellessa tosin piippaus alkoi taas. Bussia se vähän säikähti jarrujen päästäessä suhahduksen, peruutti vähän ja sitten kaappasinkin sen syliin, että päästiin sisään. Nätisti se istui jaloissa, kun bussi oli vielä paikallaan. Bussin lähtiessä liikkeelle sitä rupesi selvästi vähän jännittämään, mutta hyvin se osasi olla. Ei mitään pahoinvointia tai pelkoa. Matkustettiin muutama pysäkinväli eli muutama minuutti, ja hyvin meni, vaikka siihen matkaan mahtuukin jo monta kaarretta ja aika kova vauhti (bussikuskit eivät aina näytä "muistavan", että siinä on neljänkympin rajoitus). Otin Kurun syliin myös bussista poistuessa. Hihnanmitan verran se meni bussia karkuun, kun se kaasutti pois pysäkiltä, mutta ei pahemmin näyttänyt pelkäävän.

Sitten mentiin pysäkin viereiselle nurmikkoalueelle ehkä 7-8 metrin päähän pysäkistä. Annoin Kurulle purutikun syötäväksi ja myöhemmin nameja maasta etsittäväksi. Ei sitä paljoa liikenne kiinnostanut, jalankulkijat, pyöräilijät, autot, moottoripyörät ja bussit saivat mennä ihan rauhassa. Tosin yksi bussi aiheutti vähän jännitystä jostakin syystä, sitä piti väistää hihnan päähän, ja kun se oli lähtenyt, Kuru olisi halunnut mennä tutkimaan pysäkin. Hassu pieni koira. Rauhassa se kuitenkin otti tuon nurmikolla oleskelun, kun malttoi syödäkin. Jos jalkakäytävällä tulee pyöräilijä tai jalankulkija vastaan, Kuru istahtaa niitä tuijottamaan, mutta kun oli vähän hajurakoa, malttoi keskittyä muuhunkin.

15-20 minuuttia siinä meni, ja päätin, että on aika lähteä takaisin kotiin. Bussilla mentiin myös toiseen suuntaan, ja ihan nätisti nytkin. Väsynyt Kuru kyllä oli, ja pientä piippausta tuli taas bussissa. Osaksi varmaan väsymyksen vuoksi, osaksi siksi, kun on niin tylsää eikä pääse katsomaan niitä kaikkia kivoja ihmisiä. Tällä kertaa uskalsin antaa sen tulla itse bussista ulos, oli sen verran matalalattiainen malli ja Kurukin itse halusi mennä ihmisten perässä. Ja kuskikin tajusi, että oli kallis lasti kyydissä. Hienosti se tulikin. Takaisin kotiin kävellessä kyllä huomasi pupuloikista, että pentu on väsynyt. Puolivälissä otinkin sen sitten syliin, ja siinä se olla retkotti. Nähtiin yksi kaverikin matkalla, jonka Kuru on jo tavannut aiemmin, ja Kuru tervehti nätisti pomppimatta, mutta korvat ihan litassa ja jaloissa pyörien. Voivoi, en taida malttaa ihan heti aloittaa opettamaan sitä oikeasti nätisti tervehtimistä..

Nyt se tuhisee tuolla lattialla tyytyväisenä. Ei haittaa meikäläisen vessaan tai keittiöön sulkeutuminen. Iltalenkki taitaa minun onnekseni jäädä lyhyeksi - on nimittäin sen verran rankkaa tämä vanhemmuus, että ihan pikkuisen jo väsyttää. Minäkö stressiessi?

Tiina