Kiirettä on jälleen pitänyt, tässä kyllä huomaa, että opiskelu on jälleen alkanut. Kesällä oli niin paljon enemmän aikaa, kun töistä ei tule kotitehtäviä. ;) Ja työaikana kerkesi päivittämään blogia.

Sitten viime päivityksen me ollaan käyty leikkimässä kavereiden kanssa, käyty Muska-kasvattajan luona, yövytty Riston vanhempien luona, käväisty helsinkiläisten lappalaiskoiraihmisten vapaamuotoisissa tokotreeneissä, tavattu Kurun emo, opeteltu käytöstapoja ja leikitty.

Viima ja Myry nähtiin viimeksi pari viikkoa sitten, ja pojat leikkivät taas ihan nätisti. Tällä kertaa tosin Viimalla ja Myryllä näytti olevan niin kivaa ihan kahdestaankin, ettei Kuru pienenä poikana uskaltanut mennä niihin leikkeihin väliin. Kyllä Kuru kuitenkin pääsi Myryn kanssa juoksemaan ja Viiman kanssa painimaan, ei isojen poikien leikki niin tiivistä ollut. Kuru pääsi myös näyttämään kahjon pennun taitojaan kiipeämällä lähes pystysuoraa kalliorinnettä ylös (!). Sillä oli käpy suussa, eikä se tietenkään halunnut siitä luopua. Niinpä se juoksi hirveää vauhtia monen metrin korkeuteen syömään aarteensa, ja me katsottiin silmät pyöreinä (ja sydän kurkussa). Ja se kahjo teki sen vielä kahteen kertaan, täys hullu. :D Mutta kivat leikit oli pojilla taas, ihanaa, kun on noin hyviä leikkikavereita.

Myös yhtä uutta koirakaveria on tavattu, mun 4-vuotiaasta saakka tunteman kaverin whippet/labradori-urosta. Labradoria siinä koirassa on kyllä vaan haukun verran. ;) Jami on siis supernopea juoksija, eikä Kuru oikein pysynyt perässä, mutta ihan kivasti leikit menivät kuitenkin. Jamia tosin välillä taisi vähän ottaa päähän, kun Kuru käyttäytyi huonosti, niin kuin pennut tekevät. Pitkähermoisesti se joka tapauksessa suhtautui. Oli ainakin hyvä juoksukaveri Kurulle!

Viikko sitten perjantaina käytiin Muskan luona. Kuru oli jälleen onnensa kukkuloilla, sen mielestä Muskaa ja Kirsua ihanampia ihmisiä ei olekaan! Tavattiin siis myös Muskan koirat Vasmi, Leimu ja Hymy. Ihme ja kumma, Kuru jopa käyttäytyi pääosin koiriksi. Oli kyllä mahtavaa päästä juttelemaan taas koirista, ja tietysti mun hysteeristä mieltä helpotti, kun Muska totesi, että Kuru on kasvanut ihan normaalisti ja on muutenkin ihan normaali koiranpentu. Käytiin metsälenkillä, ja ai että olikin kivaa, meillä täällä kehä ykkösen sisäpuolella on niin säälittävän pienet metsälämpäreet, että kunnollinen metsälenkki on oikea ylellisyys. Kuru pysyi hienosti lähellä, ja leikkikin vähän Muskan koirien kanssa. Ja oli aika sippi, kun päästiin takaisin - aina ihana olotila pennunomistajan kannalta.. Siitä lähdettiin vielä tutustumaan Pornaisten vapaamuotoisiin tokotreeneihin, ja sielläkin Kuru käyttäytyi suorastaan kummallisen hienosti! Ei haukuskellut muiden koirien perään ja haki kontaktia meihin. Vau. Se on kyllä varmaan vaan vieraskorea, varsinkin kun Muska oli paikalla. ;) Kiitoksia Muskalle!

Aiemmin päästiin jo kehumaan, kuinka hienosti Kuru matkustaa autossa - no, otetaanpa vähän takaisin. Aluksi siis matkustettiin Riston vanhempien luo autolla, kun Riston isän autoa lainattiin. Jo tällä matkalla Kuru kuolaili kohtalaisen paljon. Sitten matkalla Muskalle Kuru alkoi kuolata niin paljon, että kuvasin sitä jo hanaksi - ja sitten tulikin oksu moottoritien rampissa. Kuru oli kyllä syönyt aika lähellä matkustamisajankohtaa, ehkä 45min ennen kuin lähdettiin kotoa. Loppumatka sujui onneksi ihan hyvin, Kuru kyllä kuolaili, muttei enää kuin hanasta. Matka kotiin päin sujui myös rauhallisesti, Kuru oli niin sippi, että nukkui pääosan matkasta, vähän se silti kuolasi. Mietittiinkin Riston kanssa, että ruokailuajankohdan lisäksi matkapahoinvointiin saattaisi vaikuttaa auto - kun päästiin kehumaan matkustamisrauhallisuudella, käytettiin mun isän autoa. Riston isän auto saattaa haista Kurun nenään pelolta, Riston vanhempien koira kun on huono matkustaja. Kauheasti muuta eroa niillä ei ole, molemmissa Kuru matkustaa takapenkillä jommankumman ihmisen kanssa, kummassakin on ilmastointi, radio päällä jne. No, eihän koirista ikinä tiedä, eivät ne ole koneita.

Käytiin sitten Liehku-vierailun jälkeen myös Riston vanhemmilla. Kuru oli siis ihan sippi jo Muskalta lähtiessä, mutta kummasti se taas tsemppasi uudessa paikassa, eikä oikein malttanut nukkua koko iltana. Yölläkin se muisti pitää parikymmenminuuttisen konsertin, kun suljimme sen kanssamme samaan makuuhuoneeseen ja Kuru olisi halunnut koko taloon. (Ei voinut päästää, koska lattioilla on matot, eikä asunto luonnollisesti muutenkaan ole kompostiverkoilla ym. turvattu kuten meillä kotona. Ja ison koiran piti saada olla yö rauhassa.) Lopulta Kurukin rauhoittui nukkumaan rankan päivän jälkeen. Seuraavana päivänä käytiin pellolla lenkkeilemässä Kurun kanssa, ja hienosti se pysyi sielläkin lähellä irti ollessaan. Onneksi oli hyvin sateinen päivä, niin ei paljoa muita kahjoja näkynyt ja saatiin olla ihan rauhassa.

Tiistaina käytiin helsinkiläisten lappalaiskoiraihmisten vapaamuotoisissa tokotreeneissä. Kurun osalta se siis tarkoitti käytännössä kentän äärilaidalla seisoskelua, hiekka- ja purukasoissa kiipeilyä, namin syömistä ja leluilla leikkimistä. Ei ainakaan vielä ole oppinut inhoamaan treenikenttää. ;) Ihme ja kumma, Kuru kesti aika hyvin sitäkin, että ohjaajat ja koirat kulkivat kohtuullisen läheltä (=yli kymmenen metriä, mutta se on lähellä meille..) ohi tehdessään omia kuvioitaan. Meininkiä katseltuamme kävimme Kurun äitiä moikkaamassa, Kirsu oli tullut Tiitun kanssa meitä tapaamaan. Äidin ja pojan jälleennäkeminen oli taas aika liikkistä, vaikka Tiitun pitääkin aina muistuttaa Kurulle kovasti, kuka on kuka. Mentiin sitten läheiselle pellolle riehuttamaan koiria. Tiitu on kyllä äärettömän nopea, Kurulla ei ollut mitään jakoa pysyä sen perässä. Kivaa niillä kyllä näytti olevan! Vähän myöhemmin seuraan liittyi tokotreeneistä Viivi Minttu-koiran kanssa, ja hienosti Kuru tuli toisenkin ison koiran kanssa toimeen. On kyllä aina yhtä kivaa katsella, kuin koirat juoksevat vapaudenhurmassa ja näyttävät niin onnellisilta. Kiitos Kirsu ja Viivi! Meillä oli muuten aika väsynyt pentu tiistai-iltanakin.. kivaa hermolepoa.

Mitään muuta tavallisuudesta poikkeavaa ei ollakaan sitten tehty. Ollaan käyty lenkeillä, yritetty opettaa luoksetuloa (miten minusta tuntuu, että se vaan heikkenee), opeteltu ohittamista (tuntuu taas tällä hetkellä menevän vähän paremmin, kymmenen metrin päästä jo yleensä onnistuu) ja eletty muutenkin ihan tavallista elämää. Kuru on kyllä välillä niin hassu pieni koira! Leikkiä se rakastaa ja ruoka maistuu.

Tiina