Kuru-raukka joutui tällä viikolla kahtena iltana peräkkäin tokotreeneihin. Tiistai-iltana käytiin taas muutaman viikon tauon jälkeen lappalaisten vapaamuotoisissa treeneissä Tuomarinkartanolla. Kurusta kyllä huomasi, että taukoa on tosiaan pidetty... ei se oikein vaivautunut tekemään mitään, yritti piippailla päästäkseen toisten koirien luokse ja teki vasta muistuttelun jälkeen. Huoh. Palkka ei oikein kelvannut, kyllähän se söi, mutta mikään nami ei ollut tavoittelun arvoinen. Leikkiminenkin oli sellaista puolivillaista sinne päin tekemistä, kun olis vaan halunnut käydä katsomassa niitä kaikkia muita ihania koiria. Tai vaihtoehtoisesti pörhistellä muille uroksille, kun Kurun talvella tapaama Rölli-pentukin oli kehdannut kasvaa isoksi ja tulla Kurun hoodeille. Tähän väliin vois vähän pyöritellä silmiä..

Siinä sitten tuskailin treenin jälkeen Amyn ja Sansin kanssa tätä, ja saatiinkin hyviä neuvoja Hiili-lpk:n omistajalta Mirkalta. Mirka leikitti ensin Kurua omilla leluillaan, ja Kuru leikkikin ihan yllättävän innokkaasti - no, toki tässä vaiheessa kentällä ei ollut enää muita häiriökoiria kuin Sansi. Turkiksenpalaset olivat Kurun mielestä aika kova juttu, ja ihan vaan tyhjällä kissanruokapurkillakin leikkiminen oli aika hauskaa. Mutta kyllähän se mielellään kotonakin leikkii, siihen keskittyminen on vaan häiriössä niiiin vaikeaa. Mirka lahjoittikin meille leikeissä jo hieman kärsineet turkiksenpalaset ja fleecelelun, jonka väliin palaset sai tungettua. Mirka teki Kurulla myös vähän muitakin eläinkokeita, aika hyvin siihen tepsivät murinat, kun Kuru esim. olisi halunnut haistella viehättäviä hajuja tai tuijotella kentän laitaan ajaneita vääränrotuisia. Paljon muitakin hyviä vinkkejä saatiin, kunhan nyt vaan emäntä muistais kaiken tän ja jaksaisi olla riittävän mustavalkoinen. Täytyis vaan noissa vapaamuotoisissa treeneissä tehdä aina vaan hyvin lyhyt pätkä ja laittaa heti koira autoon. Tai no, pienen haistelukierroksen jälkeen autoon, koska Kuru kokee autoon laittamisen rangaistukseksi, eikä hyvin menneestä pätkästä tietenkään rankaisua kuulu saada. Eri asia sitten, miten sen hyvän lyhyen pätkän saa irti koirasta, täytyy vaan toivoa että esim. se kissanruoka on Kurun mielestä riittävän erinomainen palkka.

Keskiviikkoiltana meillä oli syyskauden ensimmäiset ohjatut treenit Lauttasaaressa. Meillä on taas kohtuullisen iso ryhmä, kymmenkunta koirakkoa, mutta veikkaanpa että tutun kaavan mukaan meitä on syksymmällä aika paljon vähemmän jäljellä. Rotuina on tällä kertaa yllättävän paljon isoja koiria, mm. serra de airesinpaimenkoira ja partacollie, staffi ja parsonrusseli (?) olivat pienimmästä päästä. Ensimmäisellä kerralla molemmat kouluttajat olivat paikalla, jatkossa kouluttelevat meitä sitten suunnilleen vuoroviikoin. Toinen kouluttaja, jonka pentukurssilla oltiin siis joskus 2,5 vuotta aiemmin oltu, muisti kyllä minkälainen riiviö Kuru oli silloin. "Eiks tää oo mun kurssilla joskus aiemminkin ollut? Täähän vaan sinkoili ja haukkui silloin." Niinpä! :D Luoksepäästävyys sujui ihan nätisti, Kuru nousi kyllä, mutta haisteli vaan vähän sivistyneesti eikä riehunut mitään.

Sitten treenailtiin seuraamista kukin tahoillamme ja kouluttajat kävivät vuorotellen kaikkien luona. Kuru teki alun härväämisen jälkeen muutaman tosi kivankin pätkän (varsinkin häiriöstä poispäin kävellessä), mutta ekan kouluttajan tullessa meidän kohdille oli jo varsin kyrsiintynyt tokohommiin, vaikka olin pitänyt välillä ihan tietoisesti taukoakin. Satuttiin vielä sopivasti olemaan menossa häiriöön päin, joten Kurunhan ei tehnyt mieli tehdä tasan mitään. Toisten koirien kyttäämisestä piti taas neuvotella, ja Kuru kiljaisi dramaattisesti mun ottaessa kaulapannasta (!) kiinni. No, sen jälkeen se kyllä vaivautui seuraamaankin muutaman askeleen ihan sivistyneesti ja saikin sen jälkeen palkaksi retuuttaa ihanaa turkis-fleecelelua. Kouluttaja vaan kommentoi meidän vaikeuksia katsellessaan, että kannattais miettiä, tartteeko sen sitten niin kauheasti osatakaan.. no, totesin vaan, että teknisestihän se osaa, mutta ei vaan viitsi tehdä, ja että sen pitäis kyllä pystyä tekemään häiriössäkin, sitä vartenhan me siellä ollaan - treenaamassa!

Toisen kouluttajan sattuessa kohdalle Kuru tekikin sitten yllättävän kivasti, seurasi jopa ehkä kymmenen askeleen pätkän ilman mitään houkutteluja tms. Ai hieman tuulella käyvä vai.. no, tää toinen kouluttaja kertoi toisen oman koiransa olleen myös aika riiviö ekoina vuosinaan, joten ymmärrystä kyllä löytyi. Suositteli vaan käymään mahdollisimman paljon treenaamassa häiriössä. Kannattaa varmaan kokeilla myös ne kouluttajan suosittelemat ihmishäiriötkin, kaipa sekin ton häiriönsietoa kasvattaa, vaikka koirat ovatkin ihan selkeästi kaikista pahin häiriö. Loppuun tehtiin paikallamakuu, aikaa ei varsinaisesti otettu, mutta oiskohan siinä joku minuutti kulunut. Kuru makasi nätisti, katseli vähän toiselle sivulleen, mutta ei mitään ylimääräistä härväämistä. En viitsinyt mennä kauemmaksi kuin hihnanmitan päähän, kun edellisistä Lauttasaaren treeneistä oli sen verran aikaa, enkä toisaalta ollut kovin varma vieruskaverien paikalla pysymisestäkään. Hyvä suoritus Kurulta joka tapauksessa. Ehkä ens viikolla päästään jo eteenpäin tässäkin.

Tiina