Sitten viime kirjoituksen ei olla pahemmin mitään tavallisesta poikkeavaa tehty. Viime viikolla tosin perinteinen maanantailenkki siirrettiin tiistaille, ja hauskaahan se on tiistaisinkin. ;) Kuru pääsi ekaa kertaa elämässään ihan metsästyksen makuun. Onhan se aiemminkin loikkinut ojanreunoilla ja pellolla saalisloikkia, mutta ei se ole oikein tainnut tajuta, mistä on kyse. Vähän niin kuin sen koivennoston kanssa silloin pikkupoikana. Tii ja Beana näyttivät kakrulle hiirenmetsästyksen salat. Pellolla meni iso ja lihava hiiri tai myyrä, jonka tyypit sitten yksissä tuumin tappoivat. En tiedä, kuka sen onnistui ravistamaan kuoliaaksi, mutta kaikkien suussa se kyllä kävi. Onneksi se jäi viimeiseksi vissiin Beanalle, joka irroitti käskystä, eikä mun tarvinnut yrittää komentaa sitä kakrulta pois. Nyt Kuru on sitten iso poika tuonkin asian suhteen. :D Kuru myös kunnostautui lenkillä kuuntelemalla kerrankin mun pää punaisena huutamista. Vaikka se muuten olikin melkoisen korvaton, se tuli pois sen raadon luota karjaisemalla, kun kuljettiin samaa peltoa takaisin päin. Sainhan minä sille pari kertaa huutaa, mutta tuli se sitten kuitenkin ihan reippaasti luokse saakka, kun sain sen pään kääntymään. Jospa se tästä - on se jo aika hyvä saavutus, että Kurun saa kääntymään pois raadonetsinnästä.

Perjantaina käytiin taas lappalaisten vapaamuotoisissa treeneissä, pitkästä aikaa Tuomarinkylässä. Kauhean suurta porukkaa ei tällä kertaa ollut paikalla, mutta Kurun kannalta se olikin hyvä. Se pystyi keskittymään paljon normaalia paremmin, kun kentällä oli yhtä aikaa vain kaksi koiraa sen lisäksi. Pääosin harjoiteltiin perusasentoa ja kontaktia, vähän seuraamisia ja luoksetulojakin. Myös maahanmenoja ja lyhyitä paikallaolopätkiä tehtiin (yksin). Sujui ihan hienosti, mutta pimeä meinasi yllättää, eikä omakaan motivaatio ollut ihan kohdillaan. Ja pitäisi tosiaan suunnitella niitä treenejä etukäteen.. Kuru ei kuitenkaan missään vaiheessa jäänyt vaan lukkoon kyttäilemään niitä muita, vaikka välillä sitä saikin aika tiukasti komentaa muiden tuijottelusta. Sen kannalta meni siis hyvin. Eikä yhtään haitannut, kun saatiin käydä paijaamassa toista treenattavaa koiraa ja nähtiin ihana pikkuinen Tuuli-pentukin.

Viikonloppu vietettiin jälleen Riston vanhempien luona. Kuru löytää joka kerta jotain uutta ihmeteltävää sieltä, ja kokeilee edelleen, saisko täällä pureskella ihmisiä, haukkua ja tuhota tavaroita. Nykyään se kyllä tottelee selvästi paremmin sisällä luoksetulokutsua, kieltoja ja rauhoittuu nopeasti. Lauantaina käytiin vain pitkällä hihnalenkillä, illalla se sai ihan hetken purkaa pahinta intoaan pienellä peltopyrähdyksellä. Iltalenkillä Kuru kyllä pääsi yllättämään hyvällä käytöksellään: ensin se ohitti räyhäävän pikkukoiran parin metrin päästä (kun ei karkuun siinä tilassa päästy) ja sanoi vain kerran räyh. Toinen yllätys seurasi muutaman minuutin päästä, kun ohitettiin pihassa aidan takana räyhäävää koiraa. Kuru otti ihan oma-aloitteisesti kontaktia! En olisi ikinä uskonut näkeväni sellaista ihmettä. Asiaa helpotti kyllä se, että Kuru ei nähnyt sitä koiraa, aita oli niin tiheä, mutta aiemmin ei tosiaankaan olla päästy tuollaisista tilanteista mitenkään sivistyneesti ohi. Tietysti Kuru sai paljon kehuja ja palkkaa, ja kerrankin tuntui siltä, että ne kehut menivät perille myös kesken sen kävelyn - yleensä tottelemista varten pitää pysähtyä, Kuru ei osaa tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. ;)

Sunnuntaina satoi vettä saavista kaatamalla, joten aiemmin suunnitellut treffit Viiman ja Myryn kanssa päätettiin siirtää paremmalle säälle. Me käytiin sen sijaan pelto- ja metsälenkillä, ja saatiin kerrankin olla melkoisen rauhassa. Pellolla tuli vain yksi koirakko vastaan, metsässä ei ollut ketään. Tällä kertaa onnistuin eksyttämään Kurun pari kertaa (se tosin ei kauaksi eksynyt) ja luoksetulo parani taas kummasti sen jälkeen. Edelleen se tosin katsoo aina ympärilleen ennen kuin tulee luokse, tarkistaa selvästi, kuka sieltä on tulossa, kun kerran kutsutaan.. Oli sillä kyllä virtaakin, veti ihan älyttömiä hepuleita risukkoisessa metsässä! Valitettavasti mutaisessa metsässä remuamisesta seuraa suihku, ja Kuru-parka näytti ihan reppanalta, kun oli ihan märkä. Päätin pestä sen samantien shampoolla, se nimittäin haiskahti sylissä pitäessä ihan äijältä ja lenkin jälkeen vielä pahemmalta.

Tänään käytiin myös perinteisellä maanantailenkillä Kirsun kanssa. Valitettavasti muitakin lenkkeilijöitä oli ihan reilusti, vaikka oltiinkin liikkeellä keskellä päivää, eivätkä koirat saaneet olla ihan niin paljon irti kuin parhaimmillaan voisivat. Pitkä lenkki joka tapauksessa tehtiin, askelmittari näytti melkein 20 000 askelta lenkin jälkeen. Ja jalat ovat muusia.. Kuru oli irti ollessa melkein ihmeellisen hyvin kuulolla! Se jopa otti palkkaa ja tuli melkein aina kutsuttaessa, mikä on ihan ennenkuulumatonta varsinkin toisten koirien seurassa. Sen sijaan hihnassa ollessa se oli taas melkoisen rasittava, ja osuttiin vielä reitille, josta oli koirien reaktiosta päätellen mennyt just juoksunarttu. Kuru sinkoili hihnassa ihan ennennäkemättömällä tavalla ja suu oli vaahdossa. Onneksi se sitten loppulenkistä palautui taas normaaliksi itsekseen..

Tiina