Maanantaina pojat pääsivät treffaamaan mammoja ja Kirsua, ja lenkki tulikin aika lailla tarpeeseen, Halti heitti jo volttia hihnassa lenkkeillessään.. Ei ihan riitä kerran viikossa kavereiden treffaaminen, vaikka irti saa juosta useamminkin, mutta ne kaverit ovat ainoat jotka tota väsyttävät kunnolla. Eikä Halti ees oo niin energinen kakara kuin Kuru oli, onneksi. :D Noppa ei tällä kertaa päässyt mukaan, kun Janikalle oli syntymässä pentue samana iltana/yönä, joten Halti sai tyytyä rallailemaan Tiitun kanssa. Ja kyllähän ne rallasivatkin! Niitetyllä laitumella oli koirien hyvä juosta, ja Kurukin innostui välillä juoksemaan "kakaroiden" (Tiitu 8-veen ja Haltin) kanssa. Tyytyväisistä ilmeistä päätellen koirilla oli kivaa, ja Beanakin otti muutaman laukka-askeleen huomatessaan lintuja kauempana. Teki varmaan hyvää ihan kaikille tää lenkki.

Keskiviikkona me lähdettiin vähän pikapäätöksellä lappalaisten vapaamuotoisiin tokotreeneihin Tuomarinkartanolle. Mulla ei siis ollut ees mitään erityisiä nameja mukana, mutta ihan kivastihan nuo näyttivät froliceillakin pelittävän. Enpä ollut kauheasti ehtinyt siis mitään treenijuttuja miettiäkään, joten tein vähän sitä sun tätä poikien kanssa, lähinnä treenasin perusasentoa, Kurun kanssa seuraamistakin. Halti teki myös vähän maahanmenoja. Kurun kanssa osallistuttiin myös ryhmäpaikallamakuuseen, jossa saatiin vähän lisähäiriötäkin kanssatreenaajasta, joka kierteli makaavia koiria. Kuru kesti hienosti tänkin häiriön, tosin välimatkaa pidin varmuuden vuoksi vain sen pari metriä, jolloin pystyin pitämään varmistukseksi hihnan päästä kiinni. Mutta eipä Kuru onneksi ois mitään varmisteluja tarvinnut, hienosti pysyi. Loppuun tehtiin myös pujottelutreenejä, oltiin tolppana ja vuorollamme kierreltiin muiden ympäri. Nääkin treenit menivät ihan mukavasti molempien poikien kanssa, tosin Kuru ei voinut millään vastustaa yhden läheltä ohittaneen (leikatun!) nartun takapuolta, vaan oli pakko vähän kurottaa nuuhkaisemaan. Mutta muuten ihan jees suoritus. Ihan hyvin pysyi Kurunkin mielenkiinto yllä, kun onnistuin ilmeisesti pitämään treenipätkät riittävän lyhyinä. Kätevää sikäli, kun on kaksi koiraa. Treenien jälkeen käytiin vielä harjoituksen vuoksi hihnalenkillä Eetu-porokoiran ja Nalle-sekarotuisen ja omistajansa kanssa. Alkuun pojat olivat ihan raivostuttavan innoissaan ja vetivät kuin sisävesihinaajat, mutta aika äkkiä ne rauhoittuivat. Kyllä ne koko lenkin ajan yrittivät vähän vetää, muttei enää sellaista hinaamista sentään kuin aluksi. Tuli kyllä ihan tarpeeseen tääkin treeni. Treenien jälkeen käytiin vielä poikien kanssa keskenämme Haltialassa, saivat vähän juosta pahimpia höyryjään pois.

Perjantai-iltana lähdettiin lenkille Janikan ja Nopan kanssa Haltialaan, kun ei tällä viikolla oltu vielä Noppaa treffattu. Ja olihan se Haltikin mitä ilmeisimmin kaverin tarpeessa jo, siihen malliin ne Nopan kanssa taas juoksivat. :D Kuru lähinnä käveli mielenosoituksellisen oloisesti meidän ihmisten perässä, mutta lähti sekin sentään siellä niitetyllä laitumella vähän riehumaan pentujen kanssa. Haltilla ei ollut helppoa, kun sekä Kuru että Noppa olivat kimpussa, mutta se näytti vaan nauttivan siitä leikkimisestä. Käveltiin vielä vähän kiertoreittiä laitumelta takaisin, niin kakarat saivat päästellä vähän lisää höyryjä. Yllättävän vähän oli porukkaa liikkeellä perjantai-iltana, itse asiassa ei nähty ketään muuta kuin yksi pyöräilijä, joka tuli takaapäin niin yllättäen, että huomattiin vasta kun soitti kelloa Kurua kapealla polulla ohittaessaan ja Kuru haukahti. Mutta ihan fiksusti se Kurukin reagoi, haukkui kyllä, mutta tuli kyllä käskystä sitten pois pyöräilijän luota. Haltikin kävi heiluttamassa häntää pyöräilijälle, mutta sekin tuli nätisti käskystä pois. Pyöräilijäkin oli onneksi mukava, eikä näyttänyt harmistuneen koirista mitenkään. Mukava lenkki siis kaikenkaikkiaan.

Perjantai-iltana Halti sitten vähän säikäytti mut, kun oltiin puolenyön aikaan iltapissatuksella. Se rupesi yhtäkkiä sinkoilemaan hihnassa edestakaisin, meni ihan pakonomaisesti kaikkiin puskiin kierimään ja yritti vetää, mikä on ihan epätyypillistä Haltille. Kauhea kiire sillä oli kotiin, eikä se oikein malttanut pissatakaan. Mähän olin jo aivan varma, että sitä on vähintään purrut käärme tai jotain.. Laitoin sitten tekstaria Noora-kasvattajalle siinä toivossa että Noora olis vielä hereillä, ja heti perään mun puhelin sitten soikin. Yhdessä ihmeteltiin ja mietittiin mikä Haltilla voisi olla, kun se ei halunnut edes istua, saati sitten mennä makuulle. Mä tarkistin sen takapään kun se sitä näytti häiritsevän, mutten löytänyt kuin pari risua housukarvoista. Annoin kuitenkin iltaruuan Haltille ja sen jälkeen se tuntui rauhoittuvan. Me mietittiin sitten Nooran kanssa, että oisko ollut närästystä tai ihan vaan sen ruuan takia sekoilua, kun Halti on kuitenkin arkiviikolla tottunut saamaan ruuan pari tuntia aiemmin. Yön se nukkui ihan rauhassa ja aamulenkillä sekoilua esiintyi vain viimeiset viisi minuuttia ennen kotiin menoa, ja sekin rauhoittui kun Halti sai aamuruuan.

Me oltiin muutenkin menossa lauantaina Nooralle käymään, kun Haltin Kuru-veli Tampereelta oli tulossa käymään, joten mä ajelin vähän aiemmin Nooralle näyttämään Haltia. Noora tutki Haltin läpi - ja kappas vaan, nivusissa oli pientä punoitusta (jota mä en ollut hoksannut itse ollenkaan) ja toisessa kainalossa hot spotin alku. Enhän mä tauno ollut tajunnut katsoa niitä kainaloita ollenkaan... Noora leikkeli sitten karvat pois punoittavilta alueilta ja pesi ihottuma-alueen betadine-liuoksella. Kainaloissa oli kaikenmaailman heinänpätkiä ja siemeniä, jotka eivät varmaan ainakaan auttaneet sitä ihoärsytystä.. Karvoja leikellessä Kuru-veli isäntineen tuli myös paikalle ja hoito-operaation jälkeen Halti pääsi moikkaamaan veljeään tarhan verkon läpi. Ja meidän yllätykseksi pojat tulivat vallan mainiosti toimeen! Molemmilla oli alkuun hännät niin kippuralla, ettei olla niitä niin kippuralla nähtykään, mutta eleet muuten täysin ystävälliset, ei ollenkaan mitään murinoita tai jäykistelyjä. Niinpä Kuru päästettiin tarhasta pihaan, ja veljekset saivat rallailla keskenään. Tampereen Kurulla oli edelleen ihan mieletön turkki! :D Ihan käsittämätön, täysin eri sarjaa kuin Haltilla. Mutta hyvälaatuista karvaa se oli, ei mikään pumpulipallo, sille vaan on sattunut suunnilleen koko pentueen karvageenit. Hetken päästä pihaan päästettiin myös Rova-sisko, joka oli Nooralla hoidossa. Rova juoksuttikin veljiään ympäri pihaa ja paini onnessaan Kurun kanssa. Halti ei ihan niin paljoa osallistunut paineihin, oisko ne saksitut kainalot sen verran vielä häirinneet menoa. Mutta juoksi se kuitenkin kuin pieni viitapiru, ja osan aikaa painikin. Tosi mukavaa sakkia ovat kyllä noi pennut, kaikki ihanan sosiaalisia - eikä todellakaan vois olettaa että ihan kaikki hilkun vajaa 1-vuotiaat veljekset tulevat keskenään toimeen. Mun Kuru ton ikäisenä olis kyllä mielellään syönyt pentueveljensä.. ja se taitaa olla vähän yleisempää kuin tällainen sosiaalisuus. Mutta ei voi valittaa, ihan mainiota! Vaikkei toi varmaan ihan ikuisesti jatku. Kolmisen tuntia ipanat saivat pihalla rallailla, sitten mun piti lähteä kotiin, koska olin sopinut meneväni Cissen kanssa leffaan. Itse asiassa tulikin sen verran kiire, että nakkasin Haltin hoitoon Ristolle (Kurun olin vienyt jo menomatkalla) ja pojat saivat jäädä yöksi hoitoon.

Tänään päivällä hain pojat hoidosta, Risto oli hoitanut ohjeiden mukaan illalla Haltin kainalot, ja ne näyttivätkin jo paljon paremmilta. Parempi kainalo oli jo melkein normaali, vain pientä punoitusta, ja pahempikin oli selvästi parantunut eilisestä, ei ollenkaan niin ärtyneen näköinen enää. Hoidin kainalot uudelleen kotiin tultua, ja Halti antoi ihan hienosti huuhdella, kuivata ja läträtä betadineliuoksella. Jospa ne tosta tokenisivat, niin ei tarttis mitään lääkekuureja. Hyvältä ainakin näyttää nyt. Ilmeisesti muutama kosteampi päivä ja to-del-la tiheä turkki (vaikkei Halti niin karvainen olekaan, sillä tosiaankin on HYVIN tiheä karva) saivat tän aikaan, just perjantaiaamuna koirat olivat kastuneet aamulenkillä ja mä olin huuhdellut ne, ja kuivasin vaan hyvin pikaisesti, kun ei Kurulla oo koskaan noin tiheää turkkia ollut ja se kuivuukin lähes itsekseen. Täytyypä jatkossa tajuta kuivata toi Halti vähän huolellisemmin.

Tiina