Viime sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa tässä lähellä asuvan Martta-porokoiran ja emäntänsä kanssa lenkillä. Käveltiin tässä ihan kotinurkilla, joten tehtiin ihan vain hihnalenkki, täällä kun ei ihan sopivia irtipitopaikkoja ainakaan Kurulle ole. Siis koirapuiston lisäksi, eikä se nyt varmastikaan sunnuntai-iltapäivänä tyhjillään ole. Pojat olivat alkuun ihan tolkuttoman innoissaan, kun näkivät Martan, mutta kun hetken aikaa pysyteltiin paikoillamme kahvilan pihassa ja pyysin molemmat istumaan ja palkkasin, alkoivat ne kierroksetkin laskea, ja päästiin ihan sivistyneesti lenkkeilemäänkin. Tosin rannassa Halti olis saanut kauhean hiekka- ja märkähepulin, mutta ei sekään reppana saanut rallata vapaana, kun muutkin joutuivat olemaan hihnassa. Yllättävän rauhallisesti Kurukin meni koko lenkin ajan, kun oli alkusäpinän jälkeen rauhoittunut. Martta on sen verran rauhallinen, ettei innosta poikia riehumaan. Reilun tunnin verran me käveltiin rantatietä pitkin, ja jäätiin sitten vielä suustamme kiinni. Oli hauska lenkki, kiitos taas!

Alkuviikon pojat elivät ihan tavallista hiljaiseloa. Tiistaiaamuna käväistiin tapamme mukaan tyhjässä koirapuistossa aamulenkillä, ja sinne tulikin nainen kahden nahkacollienartun kanssa. Pojat ovat kerran aiemminkin tavanneet nää nartut, ja kun tiesin sekä omistajan että koirat ihan täysipäisiksi, jäätiin leikittämään koiria keskenämme. Muutenhan me lähdetään aina alta pois, jos joku muu tulee puistoon, oli tulijan koira sitten narttu tai uros. Halti ja nuorempi nahkacollie saivat ihan hyvät leikit keskenään aikaiseksi, ja innostui Kurukin pari kertaa juoksemaan perässä - collie kun oli tosi nopea, ja Kurun mielestä juokseminen on siistii. Vaikka olishan sen mielestä ollut kauhean ihanaa vaan haistella molempien narttujen takapuolia.. siinä vaiheessa sitten lähdettiin suosiolla puistosta kävelemään.

Keskiviikkona käytiin treffaamassa mammoja ja Noppaa Haltialassa. Tuli kyllä tarpeeseen - yksi lyhyt leikkihetki vieraiden koirien kanssa koirapuistossa ei tosiaankaan vie Haltilta energiaa. Nyt se sai rallata Nopan kanssa oikein pitkän kaavan mukaan, ja innostui Tiitukin vähän kakaroiden kanssa leikkimään, vaikka Noppa onkin edelleen Kirsun luona hoidossa eli jatkuvasti Tiin kanssa leikkimässä. Koirat saivat rallata isolla pellolla ja aidatulla laitumella, vastaantulijoita ei onneksi pahemmin ollut, yksi koira taisi tulla vastaan siinä vaiheessa kun oltiin jo menossa takaisin autoille päin. Halti sai taas juosta ihan kunnolla rinkiä Nopan kanssa, ja Haltin häntä on mitä ilmeisimmin aivan loistava viehe Nopalle. :D Sitä siis jahdataan ja siinä pitää roikkua, ja siitähän Halti ei tykkää. Tunnin verran ipanat (ja vanhemmatkin koirat) saivat rallailla, sitten Janikan ja Kirsun piti lähteä. Me käveltiin vielä joenrannan pellonreunassa tunnin verran poikien kanssa, ja tais tulla ihan tarpeeseen, molemmissa oli edelleen ihan riittävästi virtaa. Olivat tosi kivasti kuulolla, ja menosuuntaan ei ollut edes yhtään vastaantulijoita. Tarttis kyllä päästä useammin kuin kerran-pari viikossa tuollaiselle pääntuuletuslenkille.

Lauantaina oli taas Haltin agilitytreenit. Halti pääsi kentälle kolmeen otteeseen, ensimmäisellä kerralla tarkoitus oli tehdä yksinkertainen radanpätkä aita - mutkaputki - aita, siis ilman mitään käännöksiä, vain putkessa oli tosiaan mutka. Mä ajattelin, että tästä me voitais jopa selvitä, mutta väärässäpä olin.. :D Ensin Halti hyppäsi kyllä nätisti ja meni putkeenkin, mutten saanut sitä enää ohjattua toisen aidan yli. Se vaan yksinkertaisesti kiersi joka kerta esteen, vaikka mä kuinka yritin ohjata. Sitten se ei lopulta halunnut mennä ees putkeen, ja vaikka menikin, kääntyi keskellä ympäri ja tuli samasta päästä ulos.. Ei näin. Otettiin sitten vähän korjaussarjaa, eli aloitettiin yksinkertaisesti siitä, että Halti hyppää yhden aidan ja saa siitä palkan namialustalta. Pari kertaa Halti yritti kiertää esteen tässäkin, mutta kun koutsi huolehti, että palkkaa ei tule jos kiertää, se hoksasi kyllä nopeasti, että kannattaa hypätä. Sitten tehtiin putkea niin, että ulostulopäässä oli namilautanen, ja ylläri ylläri, Halti osasi kyllä putkenkin ihan hienosti. Ilmeisesti se ei vaan ollut ihan varma, mistä sitä namia tulee, kun palkka tulikin vasta kolmen esteen jälkeen. Viimeiseksi yhdistettiin ensimmäinen aita ja putki, ja Halti sai jälleen namin alustalta palkaksi. Tää onnistui hienosti, joten korjaussarja osoittautui sopivaksi.

Toisessa setissä tehtiin kahta aitaa suorassa linjassa, ja niiden perään samaa mutkaputkea, mutta eri suunnasta - kaikki esteet siis kuitenkin suoralla linjalla. Ei taidettu edes yrittää koko settiä suoraan, vaan pilkottiin pieniksi osiksi. Ensin yritin ohjata Haltin kahden esteen yli, mutta viimeistään toisen se aina yritti kiertää. Tätä ruvettiin korjaamaan namialustalla, koutsi oli taas huolehtimassa, ettei palkkaa saa kiertämällä. Mä siis ohjasin Haltin esteiden yli ja nami tuli alustalta, sen jälkeen se sai vielä palkan mun kädestä. Tätä tehtiin useampi toisto, ja välillä Halti pääsi jopa varastamaan. Se oli melkoisen nopea, kun tajusi, mistä palkka tulee, enkä mä todellakaan suoralla pätkällä pysynyt edes niillä kahdella esteellä sen vauhdissa. No, toki mikä tahansa koira on mua nopeampi halutessaan, mutta Halti yleensä vähän hissuttelee - mutta nyt oli ruoka kyseessä! Kun nää kaksi aitaa sujuivat, kokeiltiin toista pätkää - jätin Haltin toisen aidan taakse, ohjasin sen siitä yli ja putkeen. Tääkin saatiin sujumaan ihan hienosti, joten jätettiin suosiolla tähän. Tästä mä totesinkin koutsille, että nyt sai ohjaajakin loppuun sellaisen hyvän toiston, että jäi hyvä mieli. ;) Ts. en sössinyt ihan kauheasti, koirahan useimmiten onnistuu vaikka sössisinkin.

Viimeisenä treeninä me tehtiin puomin alastulokontaktia, kun meidän vuorolla oli sen verran vähän koiria, että meinasi jäädä vähän ylimääräistä treeniaikaakin. Mä siis nostin Haltin puomin alastulolle, koutsi laittoi namialustan sopivan lyhyen matkan päähän -> mä päästin Haltin, sanoin "ota" ja palkkasin sen jälkeen, kun alustalta oli otettu nami, ja lopuksi kutsuin vielä pois syömään namia. Tätä tehtiin ehkä kymmenkunta toistoa, ja saatiinkin varsinkin loppua kohden monta tosi hyvääkin toistoa. Jes! Ja koutsikin totesi, että mä sählään paljon vähemmän kuin aiemmin - olin vissiin itsekin riittävän väsynyt. ;) No joo, ja toisaalta olin ehkä itsekin ehtinyt vähän tajuta, miten homma toimii, ja miettiä mitä mun pitää tehdä ja missä vaiheessa. Toi ajoitus kun on ollut vähän hankalaa tässäkin, mutta harjoitus tekee mestarin. Koutsi määräsi meille vähän juoksutreenejä, jotta Halti tajuais että mulla on kädetkin - se nimittäin juoksee kyllä mun perässä, muttei seuraa käsiohjausta, kädet ovat sille vähän merkityksettömät. Mä olen vaan sellainen namiautomaatti, joten mua kannattaa seurata, mutta käsillä ei niin väliä oo. Lisäksi koutsi kehotti opettamaan Haltille jotain, koska opettelemalla mitä tahansa koira oppii oppimaan. Nyt Halti ei ihan aina tajua, mistä se nami oikeastaan tulee, se ei ehdi ajatella mistä se sen palkan sai, kunhan vaan ruokaa tulee. Koutsi vähän nauroi, kun mä sanoin, että en tosiaankaan oo opettanut Haltille mitään muuta kuin oman nimen ja luoksetulon - se ei osaa edes istua. Ehkä mä tosiaankin aloitan sen opettamisen. ;)

Me ollaan nyt ahkerasti tokoiltu joka päivä tossa viereisen koulun hiekkakentällä, ja Kuru tekeekin tosi kivasti hommia siinä. Sillä on nyt pääsääntöisesti tossa treenatessa erinomainen vire, eikä paljon häiritse, vaikka vieressä meneekin (verkkoaidan takana) koiria ohi. Se tekee tosi kivoja seuraamispätkiä, ja vähän on tehty maahanmenoja, luoksetuloa jne. Pitäis kyllä jaksaa ahkerammin treenata sitä seisomista, mutta kun pääsääntöisesti treenataan pimeällä (eikä kentällä oo valoja), niin on vähän jäänyt. Tänään käytiin ensin vähän tokoilemassa Kilossa, Risto otti pojista kuvia ja pieniä videopätkiä Kurun seuraamisesta. Kuru otti ihan tolkuttomasti häiriötä vieraassa paikassa, vaikka kenttä oli ihan tyhjä eikä näköetäisyydelläkään mennyt kuin pari hassua koiratonta kävelijää, mutta kun läheisen talon pihassa haukkua paukutti koko ajan koira.. huokaus. Kyllä Kuru siis pystyi hommia tekemään ihan ok, mutta "vain" ok. Kun se kuitenkin osaa tehdä, ja virekin on paljon häiriöisemmässä paikassa erinomainen.. puuh. No, videolla seuraaminen näytti kuitenkin ihan hyvältä, vaikka se kotona tekeekin vielä paljon paremmin. Toivottavasti osaan editoida noita jotenkin, niin sais jonkun pätkän esillekin.

Kilosta ajeltiin vielä Tuomarinkartanoon lappalaisten vapaamuotoisiin treeneihin, häiriötreeniä kun todellakin tarvitaan. Haltin kanssa homma meni vähän lihapullien syöttämiseksi, mutta sehän ei haittaa, kun Haltilla on vaan kivaa. :P Perusasentoon se osaa jo ihan kivasti tulla käsiavulla, ja käsiavulla osaa myös seurata sen askeleen-pari tai tehdä askelsiirtymiä. Pitäis kyllä jaksaa hinkata näitä paljon, paljon enemmän. Kurun kanssa tehtiin alkuun vähän häiriökontaktitreeniä, yllättävän helposti se tiputti kontaktin, vaikka tuolla ollaan tehty paljonkin tota treeniä.. No, minkäs teet. Kuru pääsi myös taas vähäksi aikaa Mirka-tädin leikkikouluun - ei tosin innostunut kovin paljon taisteluleikkejä leikkimään (!, mutta olin just leikittänyt sitä Kilossa aika reippaasti), mutta tennispallo oli Kurun mielestä Tosi Kova Juttu. Se tosin aiheutti myös haukkumista, mutta kun totesin Mirkalle, että sitä saa komentaakin (ja komensin sit välillä itsekin), rupesi se kuono pysymään kiinnikin. Kuru jopa toi tennispalloa ihan kivasti takaisin, muut leluthan se omii itselleen, ja kahden lelun leikistä en oo saanut kovin paljon hyötyä irti - jos Kuru innostuu mulla olevasta lelusta, sen itselleen viemä lelu jää siihen paikkaan. Mutta jospa tätä tekis sitten tennispalloilla - joskushan Kuru on innostunut tuomaan tennispallon käteenkin saakka, ihan yhdellä pallolla leikkiessäkin.

Haltin kanssa tehtiin vähän niitä agikoutsin määräämiä juoksuharjoituksia. Kierrettiin Mirkan merkki- ja ruututörppöjä, ja Halti sai opetella juoksemaan sivulle ojennetun käden perässä, ja tulemaan alas laskettuun käteen kiinni hakemaan namia. Ja tulihan se, Haltilla taisi olla aika siistiä, kun juoksemalla sai lihapullaa. Nää treenit uskaltauduttiin tekemään jopa ilman hihnaa, kun Mirka totesi, että ei toi tosta oo kyllä mihinkään lähdössä. :P Tehtiin vähän lisää myös niitä perusasentoharjoituksia, kyllä se sieltä vähitellen rupeaa löytymään. Otin Kurun vielä välissä tekemään pieniä seuraamis- ja perusasentoharjoituksia, ja kun helpotin tehtävää ottamalla namit esiin taskusta, rupesi löytymään sitä hyvääkin seuraamista. Jes. Tein myös pari liikkeestä seisomista takapalkalla. Ei pysähtynyt ihan niin terävästi kuin oisin toivonut takapalkan avulla, mutta ei valunut niin paljoa kuin yleensä. Olis pitänyt ottaa sitä peruutteluleikkiä alle, mutta oli tääkin ihan ok treeni. Lopuksi otin Haltin vielä autosta, ja Mirka ehdotti, että naksuttelisin Haltille, ja toikin meille kaakelin kosketusalustatreeniä varten. Haltista kyllä huomaa, etten oo naksutellut sille pitkään, pitkään aikaan, ts. se vaan odottelu että ohjaisin sitä tekemään jotain. No joo,  kun otin kädet pois taskusta, se kyllä kiinnostui alustasta ja pääsin naksuttelemaan. Tosin oon kyllä itsekin melkoisen ruosteessa, eli hemmetin hidas.. mutta onnistui se silti. Vahvistetiheys jäi kyllä aika lailla totuttua pienemmäksi, kun Halti ei oo tottunut tarjoamaan juttuja, ja toisaalta mä en varmasti ehtinyt naksuttaa ees puolia niistä asioista, joista ois voinut naksauttaa. Mutta tää kyllä ehkä tarttis ottaa ohjelmaan, niin Haltikin oppis tarjoamaan asioita. Mirka ehdotti myös laatikon ympäri peruuttamisen opettelua, mikä olis kyllä varmasti ihan fiksu idea. Se vaan vaatis aika paljon vaivaa. :P Tarttis varmaan tehdä jotakin. Nyt ohjelmassa siis Kurulle häiriökontaktitreeniä, Haltille mitä tahansa treeniä, ja pitää muistaa kertoa sille perusasentotreeneissä vihje ennen kuin tehdään yhtään mitään.

Loppuun käytin vielä pojat pellolla juoksemassa, ja Halti onnistui kierimään jossain ihanassa.. tajusin sen onnistuneen osumaan johonkin ällöttävään, kun mun ollessa kumartuneena Kurua päin, haistoin ulkoilmassa (!), että Halti tuli paikalle.. Yäk, yäk, yäk. Kotona se pääsikin sitten pesulle, lavat ja kauluskarvat olivat jossain törkeän pahanhajuisessa sotkussa. On se kyllä säälittävän kapea reppana vielä edestä, se oikein korostuu, kun kastelin vain etuosan koirasta. Ehkä se vielä joskus kasvattaa itselleen etuosankin. :D

Tiina