Edelleen on ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt blogiakaan päivittää viikkoihin. Ei se mitään, pikakelataan vähän. Poikien arkielämä on jatkunut tutuissa merkeissä, lenkkejä, treenejä ja koirakavereita. Maaliskuun lopulla käytiin Haltin kanssa korkkaamassa agilityepikset muistaakseni jossain Hyvinkäällä. Meillä oli mukana tassusta pitelemässä treenikaverit Jenni, Robin ja Meeri, joten oltiin hyvissä käsissä. Meeri ja Hukka vieläpä menivät ja voittivat mölliradan ekoissa epiksissään! Meillä ei mennyt ihan yhtä hienosti, mutta olin kuitenkin tyytyväinen. Me osallistuttiin kahdelle radalle, mölleihin ja kisaaviin, jälkimmäiseen lähinnä siksi, että päästiin kokeilemaan myös vieraita keppejä vieraassa hallissa. Eka rata meni vallan hienosti koiran osalta, Halti kulki ihan innokkaasti ja ennen kaikkea mä pysyin ohjaussuunnitelmassa - eli ei jäädä hinkkaamaan jos en osaa ohjata, sitten jatketaan vaan. Saatiin ekalla radalla ehkä kolme tai neljä hylkyä, ensimmäinen jossain viidennen esteen tienoilla, mikä kertoo ehkä aika paljon mun osaamisesta. ;)  Koirahan menee just sinne, minne ohjataan. Mä toki myös eksyin radan lopulla, koska onhan se nyt mahdotonta löytää kontaktilta putkelle, vaikka sitä ois kuinka kuivaharjoitellut ilman koiraa. Möllirata taltioitiin videolle: ;feature=youtu.be 

Kisaavien radalla mä otin tarkoituksella hyllyn ohjaamalla keinun ohi, koska sitä Halti ei vielä osaa, mutta muuten rata meni puhtaasti - tosin lähinnä Haltin ansioilla, mä en nimittäin mitenkään ihmeellisesti oppinut tässä välissä ohjaamaan, vaan Halti korjasi kun mä huutelin esteiden nimiä... Erityisen tyytyväinen olin kuitenkin siihen, että Halti itse hakeutui putkeen kuin nato-ohjus, kun yritin ohjata sitä pitkää tietä keinun ohi - sillä alkaa siis olla putkimotivaatiota! Mainitsemisen arvoista, koska se ei ole ollut mikään putkifanaatikko niin kuin noin 99% muista maailman agilitykoirista. Niin, ja ne kepit, joiden takia koko radalle mentiinkin, sujuivat myös hienosti. Pieni hämmästys kävi Haltin naamalla, kun keppien päässä ei ollutkaan valmiina palkkaa, vaan se tuli multa kädestä, mutta se ei haitannut suoritusta. Jes!

Haltin kanssa päästiin myös uuteen agiryhmään. Kaverin ehdotuksesta mentiin nimittäin hänen vetämälleen koirakerhon alkeiskurssille, jolla on tarkoitus keskittyä koiran motivaatioon ennemmin kuin esteiden opetteluun nopeassa tahdissa. Haltihan osaa kyllä esteet keinua lukuun ottamatta, joten tää tuntui meille oikein sopivalta, kun Haltin kanssa on nyt viime aikoina saanut pohtia lähinnä motivaatio-ongelmia. Ensimmäisten neljän kerran jälkeen tuntuu kyllä siltä, että tää on ollut meille ihan loistava homma. Me ollaan saatu leikkiopetusta, Halti on saanut paljon palkkaa yksinkertaisten tehtävien nopeasta suorittamisesta ja motivaatio on kasvanut ihan merkittävästi. Uskomaton tulos noin lyhyessä ajassa. Neljännellä kerralla meillä oli varaohjaaja, joka ei meinannut uskoa, kun kerroin että ollaan kurssilla koiran motivaatio-ongelmien takia - Halti nimittäin paineli menemään sellaista vauhtia. :) Ja toki ohjaajakin on saanut hyviä neuvoja, se on sitten eri asia, oonko mä onnistunut noudattamaan niitä, oman tekemisen muokkaaminen on tunnetusti vaikeaa. Agitreenaaminen jatkuu ahkerasti, toukokuulle onnistuin buukkaamaan kolmelle viikolle kolmet treenit per viikko, kun satuttiin pääsemään toiseenkin agiryhmään. Nyt siis pitää huolehtia erityisen tarkkaan siitä motivaation säilymisestä.

Pojat ovat päässeet säännölisesti lenkille kaverien kanssa, erityisesti Kurun pojan pikku-Kuuran kanssa ollaan käyty usein lenkillä. Mun iloksi päästiin treffaamaan myös Kurun tytärtä Armia yhtenä kauniina lauantaipäivänä. Armi on enemmän emänsä näköinen (siinä missä Kuura on melkein isänsä kopio), mutta kyllä siitäkin pikkukoirasta aika tuttua ilmettä löytyi, vaikka naama onkin erivärinen. :) Toivottavasti ehditään jatkossakin Armin kanssa lenkille. Sukurakkaita kun ollaan, niin myös Tiin ja Beanan kanssa ollaan lenkkeilty, yhtenä iltana käytiin juoksuttamassa mammojakin Haltialassa. Koirat nauttivat, ja varsinkin Beana oli ihastuttavan onnellisen oloinen! Pojat ovat saaneet myös uuden kaverin, kun Janikalle jäi Nopan pentueesta ihana pieni Lottis emänsä iloksi. Kurun mielestä Lottis on niin ällöttävä, ettei sitä ole olemassa, ja Halti tapansa mukaan oli myös coolisti pikkukoiran kanssa, ja olisi vasta lenkin lopuksi (kun isot koirat olivat jo hihnassa) lämmennyt pennun kanssa leikkimään. Mökilläkin ollaan ehditty käydä jo tänä keväänä, kun pääsiäinen sattui olemaan myöhään ja päästiin nauttimaan oleskelusta ihanassa säässä. Koiratkin pääsivät kunnolla metsälenkkeilemään ja yhtenä päivänä saatiin seuraksi kaima, Viipi- ja Pulu-lapinkoirat. Kurun mielestä Viipi olis ollut ihana, ja kunnon casanovan tavoin se liehitteli Viipiä koko lenkin. Viehättävää... not. 

Kevääseen on kuulunut myös tietysti yksi vuoden kohokohdista eli PLS:n Katselmus, joka tänä vuonna järjestettiin Muuramen Riihivuoressa. Minkälainen paikka se olikaan! Ajattelin lähtiessä, että sellainen tavallinen tylsä hiihtokeskus.. ja se oli kaikkea muuta. Okei, hiihtokeskus toki, mutta aivan tolkuttoman hienoissa maisemissa! Kun viikonlopuksi vielä sattui uskomattoman hieno, aurinkoinen sää, niin puitteet olivat kyllä kunnossa. Me oltiin taas reissussa porukalla, Janika ajoi pikkubussia, johon änkeytyi "vain" kahdeksan ihmistä ja kahdeksan koiraa. Tilaahan olis ollut vielä yhdelle. Matkaan lähdettiin Kirsun nurkilta, jolloin autoon pakattiin Janika, Kirsu ja molempien tyttäret, Marja, minä ja meidän viisi koiraa: Beana, Tiitu, Kuru, Halti ja ihana pikku-Lottis. Seuraavaksi suunnattiin hakemaan Eeva, Ukri ja Lujah, ja vielä viimeiseksi Laura ja Silmu, joka oli kasvanut melkoisesti sitten viime näkemän. Matka Muurameen sujui rattoisasti maisemareitin kautta, koska jotkut meistä nyt eivät vaan muistaneet ihan aina kuunnella navigaattoria. :P Perillä odotti aivan mielettömän hieno mökki, jossa oli kaikki kohdallaan, jopa palju terassilla! (Sen käyttäminen olikin sitten toinen tarina.) Mökillä hengailua helpotti kummasti se, että koiria piti pitää vain kahdessa laumassa, riitti, että Ukri ja Lujah eristettiin muista, loput tulivat hienosti toimeen keskenään. Tosin mun pojilla alkoi pentujen riehuminen kiristää nupissa loppua kohden, mutta ihan asiallisesti ne silti jaksoivat käyttäytyä.

Katselmuslauantai aloitettiin Haltin kanssa möllitokolla, johon olin sen hetken mielijohteesta ilmoittanut heti ilmoittautumisajan alussa. Tarkoitushan oli, että saisin sitten aikaiseksi opettaa sille ne alokasluokan liikkeet.. no, lopputuloksenhan saattaa arvata. :D Enhän mä mitään ollut viitsinyt tehdä. Tai no, olin mä sentään perusasennon sille opettanut, ja harjoitellut vähän paikallamakuuta, luoksepäästävyyttä ja luoksetuloa. Siis todellakin vähän. Luoksepäästävyys meni ihan älyttömän hienosti (etenkin treenimäärän huomioon ottaen), Halti pysyi nätisti istumassa ilman palkkaa, vaikka ihana tuttu tuomari tuli koskemaan. Paikallamakuu sen sijaan ei mennyt ihan niin nappiin, vaikka jäin lähelle. Kuvista tosin näin jälkikäteen, että olin ollut vähän kauempana kuin kuvittelin, hihnanmitan sijaan ehkä kolmessa metrissä. Suoraan kehänauhan takana ajettiin lämpimän aurinkoisesta säästä huolimatta moottorikelkoilla, hiihtokeskuksessa kun oltiin, ja se oli liikaa Haltille. Joskus 15 sekuntia ennen ajan loppua se sitten nousi seisomaan, mutta jäi paikalleen, joten käskin sen uudelleen maahan, uudella käskyllä se sitten pysyi loppuajan maassa. Pysyi niin hyvin, ettei meinannut nousta perusasentoon ennen kuin jollain kolmannella käskyllä.. :P 

Seuraamisissa Halti oli vähän reppana, enkä ihmettele. Ei oo reilua pyytää koiraa tekemään jotain, mitä sille ei ole kunnolla opetettu. Niinpä Halti hiippaili perässä ja näytti surkealta. Hihnaseuraaminen oli vielä ihan ok, mutta vapaana seuraaminen kauheaa laamailua. Osin tähän vaikutti kyllä sääkin, oli tosiaankin kuumaa ja aurinkoista, mutta kenttä oli osin pelkkää sulamisvesilätäkköä. Liikkeestä maahanmeno sujui yllättävän hyvin, sitäkään en nimittäin todellakaan ollut treenannut edes nimeksi. Maahanmenoa ollaan kyllä muuten treenattu joskus, joten Halti osasi kuin osasikin tän - tosin siitä vauhdista ois aika moni muukin osannut.. Sivulle nousemiseen tarvittiin taas joku ylimääräinen käsky. Luoksetulo meni sentään hienosti, sitä ollaan oikeasti jonkun verran harjoiteltukin, puolikas piste taisi lähteä vinosta perusasennosta lopuksi. Tästä lähti Haltinkin vire nousuun, kun se vihdoin tiesi, mitä tehdään. Liikkeestä seisomisen seuraamiseen se lähti yllättävän hyvin, ja törkeän suurella käsiavulla (heittoliike oikealla kädellä) se jopa pysähtyi seisomaan - ja mun ihmetykseksi pysyi seisomassa koko ajan. Tätä ei siis todellakaan ollut harjoiteltu, seisomista erillisenä kyllä, mutta.. no, Halti nyt vaan on nero. ;) Hyppy oli hauska suoritus, Halti kun oli nähnyt tokohypyn ehkä kaksi kertaa elämässään ennen tätä. Se lähti hyppäämään vissiin kolmannella käskyllä ("hyppy! vapaa! hyppy!"), ja kääntyi niin nopeasti, että kerkesi tulla takaisin esteen etupuolelle kiertämällä ennen kuin ehdin edes yrittää pysäyttämistä. Kuvista hoksasin jälkikäteen, että niin - sehän teki vaan just niin kuin agikoiralle on opetettu. Kun esteen jälkeen ei tule ohjeita, ja ohjaaja seisoo paikallaan, niin ohjaajan luoksehan kuuluu tulla. Hieno pieni koira! Nollaava virhehän se tietty tässä lajissa on, mutta hällä väliä, koira teki just niin kuin sille on opetettu. Pisteitä saatiin kolmostuloksen verran, ehkä 128 tai jotain? Joka tapauksessa sain olla tyytyväinen pikkukoiraan, joka teki just sen verran kuin osasi, tai oikeastaan vähän enemmänkin.

Möllitokon jälkeen Haltille oli vielä toinen homma tiedossa, kun Janikan tytär tarvitsi koiran junior handler -kehään. Hienosti meni, Halti käyttäytyi nätisti nuoren ohjaajansa kanssa, vaikka mua vähän huolettikin. Onneksi kehässä ei ollut muita uroksia. ;) Olin toki varmuuden vuoksi kehänlaidalla valmiina, mutta mua ei tosiaankaan tarvittu vaan juniorit olivat kehässä hienosti keskenään. Koska jostain syystä koirat joutuivat odottamaan arviointivuoroa kuumassa, aurinkoisessa kehässä, Halti oli omalla vuorollaan jo aivan sippi, kun oli kehän viimeinen koira. Siitä huolimatta hienolla esiintymisellä Haltin handleri päätyi luokan kolmanneksi! Halti pääsi toki tän jälkeen heti juomaan ja autoon lepäämään. Ilta vietettiin iloisissa merkeissä mökillä, ensin lenkkeillen Silmun ja Tiitun seurassa ja illemmalla saunoen ja paljua lämmittäen. Nimenomaan vain lämmittäen.. Mutta olipa helppoa, kun melkein kaikki koirat pystyivät olemaan nätisti keskenään! 

Sunnuntaina oli molempien poikien vuoro esiintyä omassa ulkomuotokehässään. Urosten kehät olivat samaan aikaan ja Kuru esiintyi AVO2-uroksissa ja Halti AVO1-uroksissa, luokat olivat käytännössä samankokoiset ja molemmat keskellä luokkaansa, joten tiesin että poikien esiintyminen menee päällekkäin. Niinpä mun luottohandleri Marja esitti Haltin. Ja tasan päällekkäinhän se sitten tosiaan taas meni - kun olin itse Kurun kanssa yksilöarvostelussa kehässä, katselin Marjaa viereisessä kehässä Haltin yksilöarvostelussa. :D Onneksi on avuliaita, osaavia kavereita! Kurun kehässä oli melkoista rähinää, mutta tästä huolimatta Kuru pysyi itse ihan tyynenä ja hiljaisena. Täytyy olla aika äärettömän tyytyväinen sen kehittymiseen, nuorena poikana se olis kyllä lähtenyt siihen rähjäämiseen ihan mielellään mukaan. Koko ryhmän juostessa kehää ympäri se pystyi keskittymään nätisti, vaikka ympärillä rähinöitiinkin. Yksilöarvostelussa se oli vähän nuutunut, kun oli todellakin kuumaa ja aurinkoista, mutta esiintyi kuitenkin nätisti. Tuomari totesi Kurua kopeloidessaan, että se oli kehän toinen koira, joka ei ollut läski... ja niitä koiria oli kuitenkin ennen Kurua aika monta. Kuru sai ihan mukavan arvostelun, mutta loppukehään ei tullut pääsyä, vaikka aika pitkälle pudotuspeleissä oltiinkin mukana. Päivittelen arvostelun tähän myöhemmin. 

Koska Kurun kehä loppui ennen Haltin kehää, ehdin itse viedä Haltin kokoomakehään, josta valkkailtiin loppukehään menijät. Marja varoittikin, että Halti on aika väsynyt ja kierroksilla, ja pojille tulikin pieni rähinä, kun tulin Kurun kanssa Haltin luo. Se katkesi onneksi heti mun karjaisuun, ja vein sitten Haltin kehään. Se oli tosiaan selvästi kierroksilla, ja tunsin hihnassa, kun se muiden ohi omalle paikalleen ravatessaan murisi hiljaa.. se oli niin epätyypillistä käytöstä Haltille, että totesin parhaaksi ottaa kaikki keinot käyttöön ja syötin sille kehässä tolkuttoman määrän ruokaa. Pojat siis ovat taas olleet pari viikkoa taskuruokinnalla, joten mulla oli molempien koirien ruoka treeniliivin taskussa, ja syötin sen sitten hiljaksiin kehässä Haltille. Kummasti se rauhoittuikin sitten, kun ruokaa tuli nätistä käytöksestä. :) Ei se siinä paikalla seistessään siis mitään yrittänytkään, mutta oli vähän levottoman oloinen ja väsynyt. Lopputuloksena kuitenkin meidät valittiin viimeisenä mukaan loppukehään! Tarkoitushan oli tänäkin vuonna valita loppukehään viisi erityyppistä koiraa, ja Halti on, noh, ainakin erityyppinen. Nättihän se on kuin mikä, mutta ei ehkä maailman urosmaisin. Halti sai tosi nätin arvostelun, ja päivittelen senkin tähän myöhemmin. 

Jotta pojilla ei vaan aika ehtisi käydä pitkäksi, niin käytiin Kurun kanssa vappupäivän ratoksi virallisessa tokokokeessa. Meidän oma tokoseura järjesti kokeen, joten oli tuttu kenttä ja tuttu liikkuri, mikä helpottikin mun jännitystä. Tai siis jännitinhän mä taas itseni tärviölle, mutta säilytin sentään jotenkin toimintakyvyn. Sääkin oli meille sopiva, siis "normaali vappusää", ehkä +5 astetta ja räntää alkoi sataa kokeen puolivälissä. Mutta Kurulle viileä ilma tekee hyvää! Koe alkoi normaaliin malliin paikallamakuulla, avoimessa luokassa oli viisi koiraa ja me oltiin suoritusvuorossa toisina. Reunan puolella Kurun vieressä makasi tervunarttu, toisella puolella espanjanvesikoiranarttu. Mua jännitti piilossa ollessa ihan älyttömästi, mutta onneksi jännitti muitakin.. kaikki meni kuitenkin rauhallisesti, toisessa reunassa ollut issikka oli noussut heti alussa istumaan, mutta kaikki pysyivät nätisti paikoillaan alusta loppuun. Kuru pysyi paikoillaan vähän liiankin kanssa - ei siis noussut käskystä sivulle. Tyyppivika, itsepä oon palkannut melkein aina maasta, jotta se ei ennakoisi. No, ei tosiaan ennakoinut! Meillä oli just sopivasti aikaa paikallamakuun jälkeen pieneen virittelyyn, kun tervunarttu teki yksilöliikkeet ennen meitä. Kuru oli ensin vähän aikaa häkissä, ja viimeisen liikkeen aikana leikitin vähän Kurua. 

Yksilöliikkeet tehtiin vähän sekoitetussa järjestyksessä, joten aloitettiin noudolla. Mä arvasin, että Kuru on sen verran korkeassa vireessä, että sieltä se tyyppivikana tässä liikkeessä oleva haukku tulee, ja tulihan se. Mutta ei haitannut, koska se teki niin hienon noudon!  Kuru siis haukahti pari kertaa turhautumistaan ennen kuin ehti tarttua kapulaan, mutta sen jälkeen palautti hienosti. Kerran aiemmin oon jo kouluttanut sen intohaukun tosta pois, mutta sitten treenitauon ja eräiden muiden asioiden seurauksena toi haukku on palannut, enkä ruvennut sitä ennen koetta hinkkaamaan pois, ettei käy huonosti koko noudon. Tuomarikin totesi, että oli hieno nouto, kunhan sais ilman äänitehosteita. Noudon jälkeen tehtiin kaukot, ja mua pelotti, että Kuru olis ylivireessä innostavan liikkeen jälkeen, ja roiskisi vaan menemään onnessaan. Turhaan epäilin, koska se teki ihan älyttömän siistit kaukot. :) Kunhan olin itse ensin päässyt pienen jäätymisen yli, musta tuntui noudon jälkeen etten yhtään kuullut liikkurin ohjeita enkä pystynyt keskittymään, joten oli pakko ottaa pikku nollaustauko ennen kuin olin valmis liikkeeseen. Se näköjään kannatti - jännitys väheni sen verran että pystyin ohjaamaan, ja Kuru teki niin hienosti! Ja tän liikkeen mä vielä onnistuin rikkomaan joskus pari viikkoa sitten, se ei noussut ollenkaan, mutta nyt teki kaiken hienosti ekalla käskyllä, innokkaasti, mutta pysyi kuitenkin nätisti paikallaan. Olin aivan supertyytyväinen tähän.

Loput liikkeet tehtiinkin normaalissa järjestyksessä. Seuraaminen oli muuten tosi hienoa, tuomarikin kehui, mutta ihan lopussa just ennen täyskäännöstä Kurulle tuli joku ajatushärö ja se jäi tuijottelemaan kehän viereen, siellä tais olla kettuterrieriuros. Annoin uuden seuraamiskäskyn ja tuli sitten perusasentoon. Maahanmenossa tuli pistemenetys siitä, kun Kuru haukahti seuraamisen alussa into/turhautumishaukahduksen, mutta tää ei haittaa ollenkaan. Se oli vaan niin hyvällä fiiliksellä mukana ja tsemppasi hienosti. Ja se luoksetulo.. :D Eihän se mitään pysähtynyt! Tätä on harjoiteltu kokonaisena liikkeenä verrattain vähän, joten ei se ollut mikään ihmekään. Kuru lähti käskystä sataa ja tuhatta tulemaan luokse, vähän hidasti kun annoin käsimerkin ja näytti lähinnä hämmästyneeltä, mutta tuli sitten loppumatkan suoraan luokse hitaammalla tahdilla. Seisomisessa oli alussa vähän nihkeää seuraamista, pysähtyi käsittääkseni ihan ok, mutta liikkuri käskytti "palaa koiran viereen" ja just kun olin kävelemässä Kurun ohi mennäkseni sen taakse niin kuin pitää, liikkuri lisäsi "taakse" ja Kuru kääntyi vähän mun mukaan, joten pieni pistemenetys tuli siitäkin. 

Hyppyyn olin kanssa tosi tyytyväinen, kun paluuhypyn kanssa oli ollut viime aikoina vähän ongelmia, kun sitä on harjoiteltu hyppyesteen puuttuessa aika vähän. Treenatessa Kuru vieläpä onnistui kerran paluuhypyssä kaatamaan esteen, joten oltiin otettu vain sitten korjaussarjaa jossa vahvistettiin paluuhyppyyn intoa, ja se näköjään toimi. Puolen pisteen menetys tuli siitä, että Kuru ehti vähän liikkua ennen kuin annoin istu-käskyn, tää oli ihan täysin mun omaa vikaa, vaikka tiesin ettei liikkuri käskytä tässä kohtaa, niin jäin jotenkin odottelemaan ja hidastelemaan. Kokonaisvaikutuksesta lähti yksi piste, kun Kuru haukahteli liikkeiden välillä  ja parissa liikkeessä, muuten tuomari totesi, että tosi kivannäköistä yhteistyötä. Jee! Hieno pieni koira! Tällä suorituksella saatiin yhteensä 168 pistettä ja sijoitus 2. Pisteet siis tässä: 

Paikalla makaaminen 8 
Seuraaminen taluttimetta 9 
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 
Luoksetulo 5 
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 
Noutaminen 9 
Kauko-ohjaus 10 
Estehyppy 9,5 
Kokonaisvaikutus 9 
 

Koevideotkin ovat youtubessa, paikallamakuu: https://www.youtube.com/watch?v=LK-kyIXMij4 ja yksilöliikkeet: https://www.youtube.com/watch?v=Ru4wUm-93sg

Toukokuu jatkuu kiireisenä, ekalla kolmella viikolla meillä on neljät treenit viikossa. Hyvin järjestetty taas. :P Onneksi ahneilla koirilla riittää into tienata nameja, kun pidetään treenit tarpeeksi lyhyinä ja hauskoina. Vielä jatkuvat myös mun ohjaaman jatkopenturyhmän tokotreenit, katsotaan, mihin saakka tänä keväänä päästään.

Tiina