Viikonlopuksi mentiin taas Riston vanhemmille, tällä kertaa hoitamaan Peltsi-koiraa työvuorojen ajaksi. Kuru oli taas järkyttävillä kierroksilla, siitä huolimatta että pääsi sekä perjantaina että lauantaina päästelemään höyryjä Haltialan pelloille. Se on nyt ollut kummallisen levoton ja riekkuva hirviö muutenkin, ja viikonloppuna pääsi taas vauhtiin.Tuhosipa yhden tyynynkulmankin, vaikkei tee kotona mitään sellaista (*kopkop*). Yöthän se nukkui kyllä sitten melkoisen sikeästi. Taitaa tosiaan olla murrosikä tulossa.

Sunnuntaina Kuru pääsi toista kertaa mukaan hakutreeneihin. Tällä kertaa otettiin pelkästään makkararinkiä ja tavoitteena oli, että Kuru malttaisi pysyä niiden ihanien vieraiden ihmisten luona, viimeksihän se meni oikeastaan vaan päättömäksi eestaas juoksenteluksi. Nyt menikin vähän paremmin, se malttoi välillä syödäkin jotain ja leikki yhden ringissä olleen kanssa sillä lempparinarupallollaan. Tuntuupa kummalliselta, että ennen niin ahne pikkupossu ei maltakaan enää syödä! Onko tämä sitten murrosikää vai mitä, mutta omituista joka tapauksessa. Kesken kaiken tyyppi päätti sitten mennä syömään keppiä (paras juttu metsässä olossa, huoh) ja kävin sitten kytkemässä sen ja vein pois kepin luota. Kun päästin Kurun uudestaan irti, se taisi tajuta jutun juonen - noilta tyypeiltä tosiaan saa kaikkea hyvää! Jospa sillä joku lamppu syttyi. Ihmisethän ovat Kurun mielestä ihan fantastisen ihania, mutta intoa tuntuu olevan melkoisesti, vaikka tällä kertaa oltiin käyty väsytyslenkilläkin ennen treenejä.

Automatkailu sujuu nykyään jo kohtuullisen hyvin, DAP-suihke auttaa selvästi. Kuolaamista ei enää juuri esiinny. Tänään kokeiltiin ensimmäisen kerran Postafen-pahoinvointilääkettä, kun käväistiin autolla lyhyen matkan päässä lenkillä. Tälläkään kertaa Kuru ei kuolaillut, ei tosin malttanut maatakaan takapenkillä, mutta kohtuullisen hyvin matkusti kuitenkin. Jospa tämä tästä, kun Kuru saa taas lisää hyviä kokemuksia ja ylipäänsä tottuu autoiluun. Nyt kun meillä on ollut toista viikkoa laina-auto käytössä, sen tottumuksen huomaa kyllä. Edelleen Kuru tosin pistää nelitassujarrun päälle parin metrin päässä autosta. Tänään se tosin hyppäsi ekaa kertaa ihan itse autoon, kun Risto haki meidät takaisin lenkiltä!

Tiina