Perjantaina käytiin taas vapaamuotoisissa tokotreeneissä Tuomarinkylässä. Tällä kertaa Ristokin oli mukana. Oltiin aika hyvissä ajoin kentällä, ja saatiin pari ihan onnistunutta luoksetuloharjoitusta tehtyä. Kurulle oli tehty maksapannaria (jauhettua maksaa, kananmunia ja ruisjauhoa), mikään muu ei sitten kelvannutkaan palkaksi edes siinä vaiheessa, kun oltiin yksin kentällä. Kun kentälle alkoi tulla muitakin, lähdettiin kokeilun vuoksi kävelemään poispäin. Oltiin reilun sadan metrin päässä muista treenaajista, kun Kuru vihdoin malttoi leikkiä lempparilelullaan... että näin. Mikään nami ei maistunut edes sillä etäisyydellä enää.

Pääosin sitten vietettiin treenit kentänlaidalla, Kuru vinkui, hinkui ja piippasi muiden perään, yritti päästä aina vieraiden koirien luo, kun menivät ohi, ja vinkui ja piippasi sitten lisää kun ei päässyt. Vähän yritettiin sitä houkutella ja maanitella ottamaan kontaktia, mutta ei. Pari kertaa se leikki muutaman sekunnin vinkulelulla tai narupallolla, ja se siitä. Lopuksi seistiin vähän aikaa melko lähellä muita, Kuru haukkui itsensä uuvuksiin kun ei vetämällä päässyt yhtään lähemmäksi. Kävi todella kateeksi treeneissä ollut Kaiku-lapinporokoira, Kurua nuorempi, mutta antoi todella hienosti käsitellä (ts. ei hyppinyt pussaamaan naamaa niin kuin Kuru tekisi), piti kontaktia ja oli muutenkin mallioppilas. 

Aika masentavat treenit siis. En tajua, kuinka isoja virheitä ton kanssa on pentuaikana sitten tehty, että siitä on tullut tuollainen. Aina siltä on vaadittu katsekontakti ennen leikkimään pääsyä, koskaan ei ole hihnassa tavattu muita, koskaan ei ole tokokentällä leikitty muiden koirien kanssa. Ja ennen se toimikin.. Jotain hyvääkin, automatkat treeneihin ja takaisin menivät ihan hyvin, vaikka käytössä oli se korjaamolta tullut auto, jossa Kurun oli viimeksi vaikea matkustaa. Autoon Kuru ei tosin vieläkään itse hyppää.

Treeneistä mentiin siis jälleen Riston vanhempien luo, ja tällä kertaa vastassa ei ollut enää Peltsi-koiraa. Aiemmin viikolla tuli viesti, että Peltsi oli jouduttu lopettamaan maksakasvaimen takia. :( Olihan Peltsi tietysti jo melkein 12-vuotias, mutta kurjalta tuntuu. Kuru tuntui jonkin aikaa etsivän Peltsiä, kun mentiin sisälle, ainahan se talon kiertää, mutta tällä kertaa se teki sen moneen otteeseen ja halusi vielä tarkastaa takapihankin. Tyhjää kaikkialla..

Kurulla oli jälleen vauhti päällä, ja haukku raikasi sisälläkin. Kotona se ei yllätys yllätys tee sitäkään melkein koskaan. Kurusta tulee aivan mahdoton, kun mennään Riston vanhempien luo. Kun lauantai-iltapäivällä tuli vielä Riston serkku 5-kuisen staffipentunsa kanssa käymään, oli soppa valmis. Seinänaapurin terrierinartulla oli nimittäin juoksu, ja Kurulla hormonit hyrräsivät. Kun narttupentu sitten tuli sisään ja tervehti Kurua hurjan iloisena, Kuru olisi vain halunnut nylkyttää. Normaalisti se olisi ollut onnesta kiemuralla saadessaan leikkikaverin, mutta nyt mielessä oli vain yksi asia. Taisi yhdistää ne naapurin ihanat tuoksut siihen pentuparkaan. Se leikki sitten loppui lyhyeen, ja Kuru pidettiin oven takana/hihnassa sisälläkin kunnes pentu lähti. Kuru vinkui ja ulisi sen koko ajan pennun perään, ja vielä pennun lähdettyäkin oli melkoisen kovaääninen ainakin puoli tuntia. Ja toiset puoli tuntia tyytyi vaan piippaamaan kovaa kohtaloaan. On rankkaa olla viriili nuori mies... Sen jälkeen se oli sentään todella väsynyt, ja nukkui seuraavan yönkin hyvin.

Tänään käytiin päivälenkillä juoksemassa pellolla ja metsässä. Pellolla Kuru ei vielä intoutunut kauheasti juoksemaan, vaan sen yleisen koirankusetuspaikan haistelu oli paljon ihanampaa. Metsässä se sen sijaan oli ihan omassa elementissään, ja juoksi juoksemasta päästyään. Se jopa tuli hienosti luokse kutsuttaessa - silloinhan saa Juosta! Ihme ja kumma, palkkakin kelpasi (kuivattu kala). Kuru sai vielä sellaisen hullun hepulikohtauksen, jollaista ei olekaan hetkeen näkynyt. Se juoksi matalana korvat litassa pientä ympyrää ihan älytöntä vauhtia, silmät innosta kiiluen ja haukkui. Pikku rusakko. On siinä sentään vielä jotain samaa kuin muutama kuukausi sitten. :) Loppu iltapäivä meni nukkuen ja välillä riiviöiden, ja kotiin tultua se onkin nukkunut entistä sikeämmin. Ruoka ei tosin kelpaa vieläkään, tänään se ei ole syönyt ollenkaan, aamulla on sitten seuraava tarjoilu. Jos olisi edes silloin nälkä.

Tiina