Keskiviikkona oli jälleen tokokurssin vuoro. Mennessä väsytti ja samaan bussiin vielä sattui naapurissa asuva samalla kurssilla oleva göötti - Kuru oli siis ihan intona sen perään koko ajan. Näistä lähtökohdista huolimatta kurssilla meni hienosti! Kyllähän Kuru piippaili ja vinkui muiden perään, mutta ei ihan mahdottomasti, hiljenikin pyytäessä hetkeksi. Ensimmäiset puoli tuntia se kuitenkin jaksoi tehdä myös yhteistyötä mun kanssa. Teki välillä innolla temppuja, söi namia ja leikki oikein reippaasti, vaikka muita kivoja koiria oli vieressä. Pystyttiin jopa harjoittelemaan ohituksia lähietäisyydeltä keppipalkalla. Loput treeneistä Kurulta menikin sitten haisteluksi ja piippaamiseksi, mutta tuota alkupuoliskosta voi olla jo tosi ylpeä. Jos kehitys parempaan suuntaan on näin nopeaa, mehän pystytään pian jo vaikka mihin! :)

Toinenkin ylpeydenaihe on: Kuru ohitti samana päivänä aiemmin yhden koiran hienosti. En huomannut rantapolulta sivussa ollutta koiraa ollenkaan ennen kuin Kuru jumittui katsomaan sinne päin. Se kuitenkin totteli ihan iloisesti, kun kehotin, että mennään. Ei pihahtanutkaan, vaikka normaalisti haukkuu tuollaisessa tilanteessa kaikki "epäilyttävät". Jatkoi lenkkiä ihan muina miehinä, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jippii!

Viime sunnuntaina törmättiin taas sattumalta Kailiin vähän matkan päässä niityllä. Vaikka siinä autotie meneekin lähellä, uskallettiin päästää teinit riehumaan. Hienosti ne pysyivät oikealla alueella, niin kuin pitikin, vaikka vauhtia olikin välillä järjettömästi. Tietty niiden pitää juosta tuolla, kun paremmilla juoksualueilla ne aina vaan painivat, jotain koiran logiikkaa. Pitäähän omistajia vähän koetella. Kyllä sitä painiakin vähän nähtiin. Kuru oli kerrankin tyytyväinen aamulenkin jälkeen. ;)

Huomenna suunnataan nokka kohti Oulua ja PLS:n Katselmusta. Jännää.

Tiina