Lauantaina käytiin kuuntelemassa vähän paukkuja Kurun kanssa. Päivi vinkkasi meille, että läheisellä urheilukentällä on yleisurheilukisat, ja starttipistooliahan siellä käytetään. Yritin katsella aikatauluista sopivan ajan, että ehdittäisiin kuulemaan laukauksia, mutta harmi kyllä niitä paukkuja ei ehditty kuulemaan kuin pari. Nekin ehkä vähän kaukaa, tai sitten käytössä oli aika hiljainen starttipistooli. Joka tapauksessa Kuru ei kiinnittänyt ääniin mitään huomiota. Ei kovaääniseen kuulutteluun eikä niihin pariin paukkuun, hyvä niin. Iltapäivällä käytiin viemässä Risto Leppävaaran lähelle kaverinsa pippaloihin ja me Kurun kanssa lähdettiin sen jälkeen lenkille urheilupuistoon. Kuru oli parkkipaikalla ihan varma, että nyt on tultu tapaamaan kavereita, kun siellä ollessa lähes aina ollaan treffattu tuttujen kanssa. Aika pian se kuitenkin tajusi, ettei kukaan ole tällä kertaa tulossa. Käytiin vähän metsässä lenkkeilemässä (ja keräämässä lasinsiruja...), Kuru oli tällä kertaa koko ajan hihnassa.

Maanantaina nähtiin pitkästä aikaa Päivi, Viima ja Myry. Oltiin sovittu treffit Vantaalle Kaiun majalle, minne piti tulla pari muutakin koirakkoa treenaamaan. Nämä kuitenkin peruivat, mutta me otettiin sitten keskenämme pienet treenit. Kuru harjoitteli sitä, mitä osaa: istumista, maahanmenoa, luoksetuloa ja vähän paikkamakuutakin. Välillä kokeiltiin myös luoksepäästävyyttä, Kurun piti siis malttaa istua nätisti paikallaan kun Päivi kävi mua tervehtimässä. Ei Kuru ihan malttanut loppuun saakka, mutta yllättävän pitkään se malttoi istua maassa, kun namia tuli liukuhihnalta. Hyödyllistä treeniä joka tapauksessa, kun Kuru on niin ylitsevuotavan ystävällinen ja törkeän huonosti opetettu tervehtimään..

Treenien jälkeen lähdettiin etsimään sopivaa riekkupaikkaa, ja sellainen löytyikin. Kun pojat pääsivät irti jyrkän mäen päällä, ne lähtivät heti ensimmäisenä aivan päätöntä vauhtia suoraan alas. Oli melkoisen villiä menoa! Kuru muuttui tässä vaiheessa täysin korvattomaksi, vaikka oli treenatessa totellut tosi iloisesti luoksetulokäskyä. Mentiin sitä metsään piiloon, ja huolestuihan se vähän, mutta ei edes tullut mun luo löytäessään meidät taas. Sama korvaton meno jatkui, eikä Kuru tainnut lopulta edes uskaltaa tulla luokse saakka, kun herättelin sitä painokelvottomalla tekstillä sen kadotessa näkyvistä. Toivon, että kyseessä oli joukossa tyhmyys tiivistyy -ilmiö, Kuru kun ei tuota katoamista ole muuten harrastanut.. Joka tapauksessa koirilla tuntui olevan hauskaa, Kuru oli koko ajan tietoinen omasta asemastaan isojen poikien alapuolella. Ei mitään isotteluja tai räyhäämisiä, jippii! Viima ja Myry ovat opettaneet sen hyvin pienestä saakka. Välillä meno oli rauhallisempaa, välillä villimpää, mutta ainakin Kuru oli sippi riehumisen jälkeen. Rankinta taisi olla tosi jyrkän mäen kiipeäminen, ja sitähän pojat tekivät vauhdilla. Kuru ja Myry vielä intoutuivat juoksemaan sitä edestakaisin pariin otteeseen, kahjot. Kivaa oli joka tapauksessa, kiitos taas Päiville ja pojille. :)

Keskiviikkona oli taas ohjattujen tokotreenien vuoro. Tällä kertaa harjoiteltiin luoksetuloa, perusasentoa ja luoksepäästävyyttä, osaavammat koirakot treenasivat myös seuraamista. Maanantaina otetut luoksepäästävyystreenit siis osuivat loistavaan saumaan. Kuru teki taas hienon luoksetulon, vaikka epäilin sen tottelemista, kun kentänlaidalla oli odottelemassa uusi narttukoira (ohjaajan koira). Kurun keskittyminen herpaantuikin sitten taas odotellessa, vaikka yritettiin mennä vähän sivummalle. Tällä kertaa se vaan oli vaikeaa, kun olisi ollut hyvä kuulla, mitä ohjaaja neuvoi muillekin koirakoille. Kuru tuli pari kertaa aivan loistavasti sivulle, kun keskenämme harjoiteltiin, mutta kun meidän vuoro tuli, Kuru ei ollut enää kiinnostunut mistään. Ja kun käskysana ei ole vielä hallussa, eli liike menee vielä namilla houkuttelemalla, ei leluakaan voi käyttää palkkaamiseen. Luoksepäästävyys meni kohtalaisen hyvin, kun syötin Kurulle liukuhihnalta namia. Maanantain treeneistä taisi olla apua, ohjaaja pääsi myös aika lähelle, tosin ohjaaja ei ole Kurulle yhtä tuttu ja sen takia yhtä ihana kuin esimerkiksi Päivi. Hyvä fiilis kuitenkin jäi näistäkin treeneistä, vaikkei Kuru ihan loppuun asti jaksanutkaan. Osaa se kuitenkin monta juttua jo, halutessaan.

Torstaina ja tänään perjantaina treenailtiin iltalenkillä vähän tokojuttuja. Torstaina Kuru loisti: mahtavia luoksetuloja, sivulletuloja ja hieno paikallamakuu. Jippii! Eivät haitanneet pupunhajut (vaikka Kuru näkikin hetkeä aiemmin sen pupun), eivät pari satunnaista ohikulkijaa, ei mikään. Loistavaa! Tänään ei mennyt ihan yhtä putkeen, päästin Kurun juoksemaan niityllä, jossa on keppejä. Eihän se vaivautunut mitään luoksetulokutsuja noudattamaan, juoksi vaan karkuun keppinsä kanssa. Jumitti se hajujenkin kanssa, ja kun heitin remmin sen jalkoihin, että nenä nousisi maasta, se ei joko reagoinut mitenkään tai lähti metrin päähän haistelemaan toista hajua. Kun kävin hakemassa remmin, se juoksi karkuun ja näytti lähinnä tyytyväiseltä, "siisti jahtausleikki". Nokka ei noussut maasta edes painokelvottomalla tekstillä, tosin äänenvoimakkuutta en nostanut, ja jälleen Kurun mielestä kyseessä oli vaan kiva leikki. Lopulta se ei tainnut edes uskaltaa tulla luokse, kun näki mun hermostuneen siitä, että se ei totellut. Rauhoittuihan se viimein, kun pääsi kepeistä eroon ja malttoi totella maahanmenokäskyn. Ärrrsyttävää! Myöhemmin lenkillä se kuitenkin teki hienoja luoksetuloja, kun jätin sen yksinään odottamaan - silloin se tietää, että nyt tehdään jotain kivaa ja tottelee. Kokeiltiin myös ensimmäistä kertaa paikallamakuuta kodin ulkopuolella niin, että mä menin piiloon hetkeksi odottelemaan. Hienosti se sujui, tosin menin puskan taakse vain pariksi sekunniksi ja tulin taas takaisin. Kävin piilossa kaksi kertaa, ja Kuru näytti ihan normaalilta, ei ollut lähdössä mihinkään siitä makaamasta. On se siis jotain oppinut, kotonahan piilossa oloa on harjoiteltu vähän enemmänkin.

Tiina