Perjantaina Kurulla kävi taas hieroja. Viime kerralla törmäyksen jäljiltä kipeänä ollut vasen etujalka ja lapa olivat onneksi jo ihan kunnossa, varmasti hieronta oli nopeuttanut Kurun kolarista palautumista. Muutenkin Kurun lihakset vaikuttivat olevan ihan kunnossa, mutta selän hierontaa Kuru yritti väistellä kierähtämällä selälleen. Selvästi se oli siis kipeä, mikä oli aika huolestuttavaa, kun edellisellä hierojan käynnillä selkä oli ollut ihan kunnossa. Hieroja suosittelikin fysioterapeutilla käymistä, kun muutos oli tullut näin äkkiä, ja varasinkin samantien meille ajan tutulle fyssarille marraskuun alkuun. Muuten Kuru tosiaan oli ihan kunnossa, eikä jumituksista ollut muualla merkkiäkään.

Perjantai-iltana oltiin taas ohjatuissa treeneissä, vähän kehnoin varustein tosin. Olin pyytänyt Ristoa pukemaan Kurulle valjaat ja pannan (kun tuli taas kerran kiire lähteä), ja Risto oli kuullut vain ensimmäisen ja niinpä Kurulla olikin sitten vain valjaat päällä treeneissä. Vähän hankalaa, varsinkin kun se nenä tuppaa painumaan kohti maata siellä hallissa tosi helposti. Improvisoin sitten hihnan toisesta päästä "pannan", eli laitoin heijastinosan Kurun kaulan ympäri, kiinnitin lukon hihnan renkaaseen ja sillä sitten pärjättiin se tunti. Onneksi sattui olemaan tuo hihna mukana, ja toisen pään sain sitten valjaisiin kiinni, kun tuo "panta" ei ollut tietysti kovin luotettava. Aluksi treenattiin taas luoksepäästävyyttä, joka sujui ihan kohtuullisesti varsinkin verrattuna edellisiin vapaamuotoisiin treeneihin. Kuru taisi tosin päästä nousemaan vastaan ekalla kerralla (mutta vasta kun vetäjä oli ihan vieressä), mutta toisella yrityksellä vetäjä pääsi jo silittelemään Kurua ilman että Kuru hyppäsi syliin pussailemaan. Häntä kyllä heilui villisti, mutta takapuoli pysyi kuitenkin maassa. Sitten tehtiin kontaktiharjoituksia niin, että muut koirakot olivat ringissä, jota sitten pujoteltiin yksitellen seuruuttaen koiraa. Mä en tosin käyttänyt tässä seuruukäskyä, kun häiriö oli niin iso (viereinen ryhmä tosi suuri ja ihan vieressä), mutta ihan hienosti Kuru piti kontaktia niillä vähäpätöisemmilläkin käskyillä. Loppua kohden myös sen suoritukset "tolppana" paranivat, eikä se välittänyt edes kohti karanneesta beauceronnartusta (pääsi hihnansa päähän ihan Kurun viereen uhoamaan).

Välillä treenattiin myös perusasentoa ja seuraamista. Kurun perusasennot olivat  ihan kunnossa, ja näytin pienen seuraamispätkän käännöksineen vetäjälle. Täyskäännöstä (oikealle) vetäjä kehui, ja jostain syystä tällä kertaa myös käännös vasemmalle onnistui ihan yli odotusten. Monesti joudun kuitenkin kävelemään Kurun "yli", työntämään sitä polvella vasemmalle kääntyessä. Johtunee siitä, että se on edelleen niin kiinni siinä namissa, enkä tajua ohjata sitä sillä käännöksessä. Vetäjä neuvoi meille takapäänkäyttöharjoituksen, jonka avulla nuo vasemmalle kääntymisetkin todennäköisesti helpottavat. Mun oli vaikea tajuta suullista selitystä, joten vetäjä näytti Kurun kanssa harjoituksen käytännössä. Kuru yritti ensin vaan kääntää päätään namin mukana (venyy muuten uskomattoman pitkälle!), mutta jossain vaiheessa sillä selvästi naksahti ja se tajusi jutun juonen. Tätä täytyis nyt muistaa harjoitella sitten kotonakin. Viimeiseksi treenattiin taas hyppyä, kun viime kerralla niin moni oli poissa. Kurun olisi tehnyt mieli huutaa taas heti esteen nähdessään, intoa siis riittää, mutta pysyi jotenkin housuissaan kuitenkin. Se innostui selvästi nähdessään muiden koirien hyppäävän namialustan voimalla, joten mekin kokeiltiin sitä. Tosi hyvä suoritus saatiinkin (tosin Kuru näki, että nami vietiin sitäkin varten sinne, joten aika helppoakin), joten siihen oli hyvä lopettaa treenit.

Tänään käytiin pitkästä aikaa treffaamassa Umbra-lapinkoiraa Haltialassa. Sää suosi meitä; oli luvattu sadetta, mutta oli vain sumuista, ja muita ulkoilijoita todella vähän. Koirat siis saivat olla paljon irti, ja kyllä ne näyttivätkin nauttivan juoksemisesta. Kuru myös antoi Umbran olla nätisti aivan rauhassa. Kyllä ne ehtivät ottaa monet juoksuspurtit ja kilttiä painiakin nähtiin. Umbra oli ihan mielettömän ketterä, Kuru ei pysynyt millään sen käännöksissä mukana! Nopeus sitten kuitenkin korvasi ketteryyden. Vähän myyrästystäkin harjoitettiin, suurimman osan aikaa ihan sulassa sovussa, mutta viimeisestä myyränkolosta Umbran piti kyllä huomauttaa Kurulle, että se on muuten MUN. Kuru ei onneksi siitä provosoitunut, taitaa tietää paikkansa naisen alapuolella. ;) Hauskaa meillä oli, ja pitää ottaa pian uusiksi! Kiitos Umbra ja Katja!

Tiina

Yhteismyyrästystä:

Painia:

Yllättävän iso poika: