Sunnuntai-iltana Kuru pääsi, tai ehkä omasta mielestään joutui, kokeilemaan ensimmäistä kertaa pyöräilyä. Lämmittelylenkin jälkeen talutettiin fillari rantatien varteen, Kuru valjaista kiinni springeriin ja Ristolle käteen hihna, joka oli kiinni pannassa. Ihan vaan varmuuden vuoksi.. Ensimmäinen pätkä meni yllättävän hyvin, Kuru ei tainnut edes tajuta olevansa kiinni fillarissa. Ehkä viidenkymmenen metrin päästä pysähdyttiin, ja Kuru tajusi olevansa kiinni kummallisessa metallihärvelissä. Sitä se vähän ihmetteli ja luimuili, ja veti itsensä niin sivuun kuin springerin jousi antoi myöten. Kun vauhtia kuitenkin lisättiin ja kannustin vähän Kurua pyörän selästä, se lopetti springerin ihmettelyn ja alkoi vaan juosta. Tässä vaiheessa uskalsin ottaa itse sen varmistushihnan käteeni ja Risto-parka sai ottaa vähän välimatkaa meihin, ei tarvinnut hölkätä ihan kannoilla. Pätkiä pidennettiin vähitellen ja ihan hienosti meni, tosin vastaantulijoiden kohdalla pysähdyttiin aluksi aina varmuuden vuoksi. Takaisin tullessa ohitettiin jo ihan pätevästi pari lenkkeilijää ja jopa yksi lapsi, jota ennen Kuru tosin selvästi kiristi tahtia tyyliin "toi on tommonen kiva!".

Yksi koirallinen vastaantulijakin nähtiin, ja mentiin sitten valmiiksi sivutielle odottamaan, että menisivät ohi ja päästäisiin jatkamaan. Tämäpä jäi alle kymmenkiloisen pikkuterrierinsä kanssa hautomaan siihen paikkaan, eikä lähtenyt liikkeelle vaikka me mentiin vielä sivumpaan, että varmasti pitäisi mahtua ohi suuremmankin ohitusongelman kanssa. Lopulta pikkuterrin omistaja kääntyi kannoillaan ja me odoteltiin, ettei varmasti jouduttaisi heti sen perään. Kuru kyllä muisti nähneensä toisen koiran ja hinasikin viimeisen pätkän aivan täysillä.. Onneksi oli se springeri, veto ei juuri tuntunut pyörässä eikä häirinnyt ajoa. Voi olla, että olis vaan kannattanut ajaa vähän reippaampaa tahtia sen koirakon ohi, niin Kurukaan ei olis kerennyt ajatella mitään. Enpä viitsinyt kokeilla, kun se varmistushihna oli tässä vaiheessa jo mulla eikä Ristolla. No, joka tapauksessa, ihan hyvin meni, ja viimeisillä pätkillä Kurukin oli jo ihan taitava pyöräilijä. Loppuverryttelyksi tehdyllä lenkillä Kurun ei tarvinnut vetää yhtään, oli tainnut saada tarpeeksi sitä lajia pyörälenkin aikana, vaikka ajettiin kokeeksi ehkä 1,5-2 kilsaa. :P

Maanantaina oli taas mammatreffien vuoro, tällä kertaa Kirsulla oli tosin mukanaan vain Tiitu. Lämpötila oli sen verran kova, että Beana-mummo oli suosiolla jätetty kotiin Kirsun tyttären ulkoilutettavaksi. Tiitua ja Kurua ei näyttänyt mummon puuttuminen häiritsevän, vaan ne riekkuivat keskenään niin kuin ennenkin. Lenkki tehtiin ehkä normaalia reippaampaan tahtiin, vastaantulijoita tosin riitti, kun oli niin kaunis ilma. Saivat koirat kuitenkin irtikin juosta sen minkä jaksoivat, aika paljon helle näytti verottavan voimia. Tosin kun oltiin jo lähestymässä kävelytietä, jota ennen koirat aina otetaan hihnaan, tyypit saivat jostain ihan uutta virtaa. Kävelimme nimittäin tulevan golfkentän "työmaalla", jossa oli valtavia hiekkakasoja, savikenttiä ja iso lätäkkö (tuleva vesieste?). Savikenttä houkutteli molemmat koirat hepuloimaan, samoin jättimäinen hiekkakasa. Kuru urheili reippaasti kepin perässä monta kertaa rinnettä ylös. Kävipä se vedessäkin läträämässä, eikä arastellut kastella itseään. Tyypit viihtyivät tässä "huvipuistossa" yllättävän kauan. Täytyypä mennä uudestaankin, jos eivät saa golfkenttäsuunnitelmaa etenemään.

Tänään käytiin taas ohjatuissa tokotreeneissä Lauttasaaressa. Olin etukäteen vähän pessimistinen treenien onnistumisen suhteen, kun helteen takia treenaaminen oli jäänyt tosi vähiin. Kuru oli ollut aika flegmaattinen kotitreeneissä, kun on vaan niin kuuma. Kouluttaja kuitenkin siirsi meidän treenit varjoon nurmikentälle, ja heti vaikutti vähän lupaavammalta. Kuru jaksoi selvästi paremmin pitää kontaktia ja tehdä muutenkin hommia.  Alkuun otettiin jälleen luoksepäästävyys, jossa Kuru pääsi karkaamaan pussailemaan kouluttajaa, kun en tajunnut käskyttää sitä sivu-käskyn lisäksi odottamaan. Seuraava yritys meni jo paremmin. Heti perään tehtiin paikallamakuu, tässä vaiheessa oli vasta kolme koiraa paikalla. Kuru makasi hienosti ihanan prinsessaterrierin vieressä, aluksi meinasi mennä lonkka-asentoon mutta kävin korjaamassa ja sen jälkeen makasi hienosti. Vilkuili vähän tiellä mennyttä staffia (koska se voisi olla kiva!), mutta ei harkinnutkaan nousemista. Kiertelin Kurun ympäri pari kertaa ja uskaltauduinpa kiertämään puunkin kouluttajan kehotuksesta, Kurua se ei häirinnyt. Hieno suoritus siis.

Paikallamakuun jälkeen muitakin koirakoita alkoi valua paikalle ja tehtiin liikkeestä maahanmeno yksitellen rivin edessä. Kurua ei ensin kiinnostanut tippaakaan seuraaminen, mutta sain sen jotenkin houkuteltua (niinpä..) seuraamaan namia. Maahanmeno sujui kuitenkin hienosti, sentään. Sitäpä onkin tässä palauteltu mieleen viime aikoina. Toinen toisto tehtiin ilman namilla houkuttelua, ja ihme ja kumma, sehän toimi! Pitää varmaan vetää rasti seinään.. Seuraavaksi tehtiin liikkeestä seisominen, johon käytettiin taas takapalkkaa apuna. Vein Kurun kanssa palkan repun päälle, seuruutin ja pysähtyihän se, tosin taisin käyttää isoa vartaloapuakin. Palasin viereen palkkaamaan ja Kuru jo nytkähti varastamaan takapalkalle, mutta malttoi kuitenkin mielensä, mua taas nauratti ja vapautin sen takapalkalle.

Jäävien liikkeiden jälkeen treenattiin luoksetuloa, jälleen ihan suosiolla liinassa. Ja huoh, tää meni vähän plörinäksi. Kuru tuli ensimmäisellä kerralla käsiavun kanssakin vinoon, korjasi sentään suoraan kun astuin askeleen taaksepäin. Palkkasin, ja tyypii singahti metrin päähän haistelemaan. Öö, ei onnistu, kun piti tulla vielä sivulle. Pyysin eteen, ja Kuru toimi vasta isolla avulla. Pyysin sivulle, ja tyyppi vaan haistelee maata mun vieressä. Eikä tosiaankaan rauhoitellakseen.. Pyysin uudelleen sivulle, ja tyyppi liikahtaa laiskasti sinne päin. Ei tietoakaan mistään korjaamisesta. Se rupesi pelleilemään, ei kuunnellut ollenkaan ja taisi haukkuakin. Otin poskivilloista kiinni ja tyyppi pistää ihan leikiksi, kierii maassa jne. Kouluttajakin totesi, että se vaan sikailee. Sain sen sitten jotenkin kuriin ja tulihan se lopulta sivulle, kun käskettiin. Otettiin uusi luoksetulo heti perään, ja Kuru tulee ihan vinoon, jälleen käsiavusta huolimatta. Korjasin askeleen taaksepäin ja Kuru tuli nätisti suoraan. Palkkasin tästä ja pyysin sivulle, Kuru tuli ihan vinoon, mitä ei todellakaan normaalisti tee. Otin jälleen askeleen ja Kuru korjasi perusasennon suoraan. Huoh.. Se teki taas ihan miten sattuu ja kokeili, kuinka vähällä sen palkan voikaan saada. Lääkkeeksi tähän kouluttaja ehdotti jälleen sitä palkan vähentämistä.. niinpä, kun vaan saisi aikaiseksi treenata niin.

Viimeiseksi tehtiin kontaktiharjoitus, jossa kaikki koirakot olivat rivissä "tolppina" ja yksi kierteli ympäri. Kurua ei tässä vaiheessa kiinnostanut enää tippakaan totteleminen, mutta yllättävän hyvin se piti kontaktia kuitenkin, kun mulla oli namit kädessä. Toisia kierrellessä sitä tosin piti käskyttää aika tiheään että se viitsi edes vähän pitää kontaktia, seuraamista en edes yrittänyt vaatia. Joka tapauksessa hyödyllinen treeni, ja saatiinpa muutama onnistunut koiraohituskin niin, että nami ei ollut ihan nenän edessä. Nyt vaan tarttis harjoitella kotona ahkerasti sitä palkkaamattomuutta ja toivoa, että se kantais hedelmää sitten tuolla treeneissäkin. Tyyppi vaan sikailee ja selvästi kokeilee, onko ihan pakko. Ok, varmasti tohon vaikutti tälläkin kertaa se kuumuus, varsinkin kun en muistanut juottaa Kurua kuin treenien alussa (yleensä juotan puolivälissäkin), mutta ei tota nyt ihan säiden piikkiinkään voi pistää... Huoh. Kyllä se kotona osaa, ja ennen osasi tuollakin.. Mutta näillä treenimäärillä ei voi syyttää kuin itseään. Nyt vaan ahkerampaa treenausta, ja suunnitellusti!

Tiina