Tiistaina Kuru pääsi toista kertaa tutustumaan agilityesteisiin Piin ja Rhoon emännän Ainon opastuksella. Alkuun harjoiteltiin vähän pujottelua neljällä kepillä. Ihan hyvin se sujui, siis Kurulta. Mulla oli hieman koordinaatiovaikeuksia, oli jotenkin tosi vaikea hahmottaa mikä on oikea väli, vaikka joka toinen keppi oli merkattukin. Olin varmaan huvittava näky, kun en osaa laskea kahteen. :D Vaan Kuruhan meni just niin kuin ohjattiin. Sitten harjoiteltiin kahta aikaa ja putkea, samaan syssyyn saatiin pieni ohjausharjoitus. Ohjasin Kurun kahden aidan yli ja sitten putkeen, ja tätä saatiinkin pari kertaa jauhaa. Jälleen Kuru teki just niin kuin pyydettiin (ihme laji muuten tää agility!), mutta jos pyytää väärää asiaa, niin sehän tekee sen.. jälleen tollon ohjaajan mokia siis hiottiin. Mutta saatiin me se harjoitus onnistumaankin. Putki taitaa olla jo näiden kahden kerran perusteella Kurun ehdoton lemppari, se juoksi sitä jo mun nähdäkseni aika kovaa läpi, eikä mutka putkessa haitannut mitään. Nopeasti se tuon esteen oppi. :) Keppejä harjoiteltiin tässä välissä uudelleen, ja Koolainen teki hienosti. Ei se tosin varmaan tajunnut oikein mistä sitä kehuttiin - sehän seurasi vaan namikättä - mutta joka tapauksessa hienosti suoritettu.

Viimeiseksi kokeiltiin ihan uutta estettä eli rengasta. Renkaan alapuolella oli agilityesteen siivekkeet estämässä väärästä välistä menoa, ja Kuruhan suoriutui heti ekalla kerralla tosi hienosti. Muutama hyvä toisto saatiin niin, että olin toisella puolella kutsumassa Kurua ja pari toistoa niin, että juoksin samaan aikaan Kurun kanssa ja ohjasin sen renkaalle. Koska tää sujui niin yllättävän hyvin, päätettiin ottaa siivekkeet pois, niin että Kuru saisi pähkäillä itse oikean välin. Ekalla kerralla olin taas kutsumassa renkaan takana ja Kuru hyppäsi hienosti ihan oikeasta välistä. Toisella kerralla menin sitten taas Kurun viereen ohjaamaan, ja siinä kävi sitten niin, että Kuru juoksi renkaan ketjuja päin, ihan vauhdilla. :/ Ei se kuitenkaan edes kiljaissut, joten toivottavasti ei sattunut pahemmin. Uudelleen renkaalle se ei suostunut menemään, työnsi kyllä päänsä läpi, muttei halunnut hypätä. Tehtiin sitten loppuun helpompi harjoitus hulahula-vanteella, jonka läpi menemistä Kuru myös vähän empi, mutta meni sitten kuitenkin ja sai tietty hirveät kehut ja palkan siitä. Loppuun tehtiin vielä pieni "rata", ensin hulahula-vanteen läpi, sitten aita ja viimeisenä Kurun lempparieste putki. Eiköhän Kuru kuitenkin ihan hyvälle mielelle treenistä jäänyt.

Tänään oli vuorossa viimeiset ohjatut tokotreenit tälle keväälle. Treenit kyllä jatkuisivat vielä ensi viikolla, mutta silloin en ole itse maisemissa. Aavistelin jo treeneihin mennessä, että kaikki ei välttämättä mene ihan putkeen, kun olin tiistaina vissiin muuttohässäköissä unohtanut ettei Kurua pitäisi ruokkia tokotreenejä edeltävänä iltana.. Eihän sillä siis kovin nälkä treeneissä ollut, vaikka suostuikin syömään nameja ihan kohtuullisella ruokahalulla. Alkuun tehtiin luoksepäästävyys, joka meni taas ennätyksellisen hienosti! Kuru istui nätisti paikallaan silitettävänä, hampaatkin katsottiin, ja kaikki meni just nappiin. Sitten tehtiin paikallamakuu, tässä kohtaa meitä ei ollut vielä kuin kaksi, Kurun lisäksi söpö pikkuterrieri. Kuru makasi nätisti paikallaan 2,5 minuutin paikallamakuuajan, vaikka menin selvästi normaalia häiriötreenitilannetta kauemmaksi (10-12 metriä) jalkapallomaalin taakse. Ei mitään ongelmaa, Kuru suoriutui hienosti. Se muisti jopa nousta sivulle pyydettäessä, vaikka sitä ei tehdä meidän treeneissä juuri koskaan vaan vapautan käytännössä aina maasta palkalle.

Tässä välissä paikalle tuli vielä australianpaimenkoira ja arkitottisryhmässä treenaava staffi, jonka omistaja oli erehtynyt treeniajasta ja tuli sitten meidän ryhmäämme vierailemaan. Tekipä hyvää Kurulle, koska staffit ovat tietty sen mielestä erityisen kiinnostavia, ja vieras koira tuo aina enemmän häiriötä. Tehtiin sitten uusi 2 minuutin paikallamakuu, Kuru makasi pikkuterrierin ja staffinartun välissä. Staffinarttu nousi ja pyöri ja pääsipä n. puolen metrin päähän nuuhkaisemaankin Kurua - ja Kuru makasi patsaana paikallaan. Hieno! Se ei välittänyt staffin ohjaajan puheesta eikä staffin edestakaisin liikkumisesta, vaan jaksoi koko 2-minuuttisen nätisti. Mä tosin sattuneesta syystä olin hihnanmitan päässä varmistelemassa.. mutta kuitenkin, oon tosi tyytyväinen Kuruun! Sitten tehtiin vähän seuraamista. Kuru oli aika pitkälti täysin välinpitämätön eikä viitsinyt tehdä oikein mitään. Ensimmäinen suora meni ihan haahuiluun ja pienen kurinpalautuksen jälkeenkin se vaan käveli matkalaukkuna mukana. Kouluttaja käskytti meille sitten hyvin tiiviiseen tahtiin käännöksiä ja pysähdyksiä, ja kappas, sieltä se seuraaminenkin löytyi. Kurun mielestä on vaan niin tylsää seurata suoraan.. no, se on tiedettykin. Kotona treenataankin paljon ihan vaan paikallaan pyörimällä ja parilla askeleella, sitä Kuru jaksaakin paljon paremmin.

Tällä kertaa päästiin taas kokeilemaan hyppyä. Päätettiin tehdä niin, että kouluttaja vei sääntökirjansa esteen taakse Kurun nähden "huijaukseksi", jotta Kuru varmasti vaivautuisi hyppäämään. Ja hyppäsihän se, kävi nuuhkaisemassa ettei kirjan päällä ole namia, ja tuli sitten hakemaan namin mun kädestä esteen päältä. Jee! Toinen toisto meni yhtä hienosti, sen jälkeen Kuru malttoi jopa seistä paikallaan niin kauan, että pääsin sen sivulle. Tän jälkeen taidettiin tehdä luoksetulo, ja huoh taas Kurun tekemistä.. Jäi nätisti paikalleen niin kuin aina, ja tuli jopa yllättävän reippaasti laukalla - mutta meni mun oikealle puolelle haahuilemaan. Siis anteeksi mitä.. En palkannut, menin ehkä kolmen metrin päähän ottamaan uuden yrityksen ja käskin tällä kertaa perusasentosanalla. Tulihan se sieltä! Vaikkei aiemmin olekaan tunnistanut sitä käskyä noin "kaukaa". No, saatiin edes onnistunut toisto vimeiseksi. Liikkeestä seisominen tehtiin samalla tavalla kuin ennenkin, jätin namialustalle namin ja Kuru näki sen, ei meinannut jaksaa vaivautua seuraamaan. Paransi kuitenkin touhuaan ja seisahtui ihan nätisti. En vielä vapauttanut palkalle, vaan pyysin uudelleen seuraamaan ja tehtiin toinen liikkeestä seisominen, jonka jälkeen Kuru sai juosta namilautasen kimppuun. Kouluttaja ehdotti, että palkkaisin Kurun suoraan pysähtymisestä, jolloin se tajuaisi ehkä paremmin, että nimenomaan se pysähtyminen on se juttu. Itse asiassa nerokas idea, ja sillä tavallahan mä aloitin ton liikkeestä seisomisen uudelleen kouluttamisen. Ja silloin se sujui paremmin, joten taidanpa palauttaa tän repertuaariin. En vaan ollut tullut ajatelleeksi.

Liikkeestä maahanmeno oli kouluttajan sanojen mukaan "11 ja puoli", eli meni tosi hienosti. :) Kuru malttoi jopa seurata, ja meni maahan ekalla käskyllä todella nätisti ja reippaasti. Enkä tainnut itsekään tehdä kovin pahoja pakkoliikkeitä. Kouluttaja vaan jälleen muistutteli mua yllätyksellisyydestä, jotta liikkeestä ei tulis Kurulle tylsä. Täytyy muistaa vapauttaa välillä suoraan maasta jne. jotta ei olis aina saman jauhamista. Jotain pientä me jo edellisen viikon treeneissä tehtiinkin. Viimeiseksi tehtiin pujotteluharjoitus, jossa siis muut koirakot seisoivat tolppina ja jokainen vuorotellen pujotteli muiden ympäri. Kuru piti hienosti kontaktia muiden pujotellessa, ja sen omallakin vuorolla malttoi vielä jotenkin pitää kontaktia. Tosin jokaisen välipalkan kohdalla piti pudottaa kontakti ja kokeilla, jos perässä jolkottelu riittäis. Ei riittänyt, joten Kuruhan reippaasti petrasi tekemistään, kun vaan käski. Olihan noissa treeneissä hyviäkin puolia, mutta selkeästi kyllä näkyi, ettei Kurulla ollut ihan riittävä nälkä = motivaatio... No, enpähän ollut ainakaan niin paha koiranrääkkääjä, kun Kuru sai ruokaa eilenkin. ;)

Tiina