Keskiviikkona käytiin vihdoin siskon ja koiransa kanssa uittamassa koiria. Tai siis, Kuruhan ei ui, mutta siskon koira Jimi ui sitten Kurunkin edestä. Jimi on leikattu uros, ja Kuru tuntui tälläkin kertaa pitävän sitä varsin hemaisevana, käyttäytyi kuitenkin kun sitä muistutteli. Uintipaikkana toimi hiekkakuopalla oleva lähde, jonka rannoilla oli hellepäivänä käsittämätön määrä muitakin koiranuittajia. Kuru olikin liinassa varmuuden vuoksi, vaikka mitä ilmeisimmin sitä liinaa ei olis tarvinnutkaan, Kuru suhtautui jostain syystä hyvin välinpitämättömästi parinkymmenen metrin päässä olleisiin muihin koiriin, vastarannalla leikkiviin lapinkoiriin yms. Hyvä tietysti näin. Jimi uiskenteli ahkerasti kepin ja pallon perässä, mutta Kurua ei tuntunut kiinnostavan mikään muu kuin rannan hajut. Tottakai siellä oli paljon hajuja, kun viime viikkoina rannat ovat olleet tupaten täynnä koiria ja ihmisiä. Kyllä se jossain välissä jonkun kerran pallon perässä meni kastelemaan tassunsa, muttei oikein innostunut kahlailemaan sen enempää. Jimin kanssa se leikki myös vähän aikaa, mutta jatkoi sitten haisteluhommiaan.

Torstaina nähtiin pitkästä, pitkästä aikaa hyvin mieluisia Italiasta tulleita kavereita! Kuura-sisko emäntänsä Katjan kanssa tuli treffamaan meitä, Kirsua ja Tiitua Hyrylään, samaan paikkaan jossa treffattiin viime kesänäkin. Kuru ja Tiitu tunnistivat paikan jo autossa ja olivat aika täpinöissään. Pikku-Kuura (se on aivan käsittämättömän pieni verrattuna veljeensä ja emoonsa) tulikin pian paikalle ja eteni matkan autolta meidän luokse puoliksi kyljellään ryömien ja koko ajan hymyillen, ihana pieni irvikki! Kuura on aivan käsittämättömän suloinen tyyppi, ja suhtautui emoonsa hyvin, hyvin nöyrästi. Tiitu totesi olevansa tämän joukon Emäntä isolla E:llä, Kuura muisti kyllä mielistellä mammaa kovasti. Veljelleen se sentään sanoi aika täpäkästi vastaan. Reilu tunti lenkkeiltiin ihanassa metsässä, jossa oli jopa siedettävän viileää, ja toinen samanmoinen istuskeltiin nurmikolla hyvässä seurassa ihmetellen heinäsirkkoja pyydystävää Kuuraa, joka opetti taidon sukulaiskoirillekin. Tyyppi on aivan valloittava! Koirat saivat ottaa pienen juoksukisankin, kun mä houkuttelin Koot toiseen päähän nurmikenttää ja Katja huusi ne luokseen - Kuru ei tosin oikein tähän juoneen mennyt, ainakaan toista kertaa. :D Kiitos Katja ja Kirsu, oli aivan mahtavaa nähdä! Risto otti ahkerasti kuviakin, saa nähdä, koska ne saadaan esille.

Tiina