Perjantaina pojilla olikin reilusti ohjelmaa, kun päivälle oli sovittu ensin treffit Kirsun, Tiitun ja Beanan kanssa. Pojat olivat jälleen hitusen innoissaan, kun tajusivat missä ollaan, ja mä olin edelleen ihan solmussa hihnojen kanssa yrittäessäni selviytyä jotenkin sivistyneesti poikien kanssa isojen koirien luo. Jotenkin homma on aika paljon helpompaa, kun ees toinen koirista on irti eikä tartte huolehtia kuin yhden hihnakäytöksestä.. No, kovin paljoa niiden ei onneksi tarvinnut hihnassa homehtua. Tiitu leikitti taas Haltia ihan onnessaan, tyyppi on kyllä ihan mahtava, kun tykkää leikkiä minikääpiöiden kanssa noin kovasti. Ja osaa myös varoa Haltia, Kurun leikkityyli on kyllä kovasti erilainen. Jospa sekin jossain vaiheessa oppis. Pari tuntia me taas kierreltiin ja kaarreltiin ympäriinsä, koirille tuli kuitenkin varmaan kilometrejä hiukan enemmän kuin meille. Viimeiseksi Tiitun ja Kurun piti tietenkin käydä jossain ruosteojassa "juomassa", ja niinpä meillä oli kauniin ruskeanoranssit koirat. Tosi kiva ylläri.. :D

Illaksi mentiin ahkerasti "tokotreeneihin", lappalaisten vapaamuotoisiin treeneihin Tuomarinkylään. Lainausmerkeissä siksi, että tokon treenaaminen jäi kyllä aika vähälle, kun paikalla oli Haltin sisko Rova ja tamperelainen velipoika, jonka nimi sattuu myös olemaan Kuru. :D Niinpä tää meidän iso-Kuru joutui tyytymään pienen pissalenkin jälkeen odottelemaan sen aikaa autossa, kun ipanat leikkivät pellolla. Pikku-Kuru oli selkeästi veljeään isompi ja skrodempi, pää oli varmaan 1,5 kertaa Haltin pään kokoinen. :D Rova taas on sievän tyttömäinen ja vain pikkuisen Haltia pienempi ja sirompi. Mutta asennetta siinä on edelleen kuin pienessä kylässä. Halti-reppana oli vielä ihan väsynyt päivän lenkin jäljiltä, kun ei ollut ehtinyt nukkua kuin pari-kolme tuntia sen jälkeen. Reippaasti se kuitenkin juoksi ja paini sisarusten kanssa. Hetken päästä joukkoon liittyi myös kakaroita pari viikkoa nuorempi Noppa-pentu. Sekin oli aika mainio tyyppi kipparan häntänsä ja asenteensa kanssa. :D Musta tuntuu, että noista likoista kuullaan vielä.

Loppuun vähän treenattiinkin Kurun kanssa (seuraamisia, liikkeestä seisomista ja paikallamakuu), mutta ilta hämärtyi nopeasti ja omakaan jaksaminen ja motivaatio eivät olleet enää kovin korkealla. Tai siis, seli-seli. :D Seuraamiset eivät menneet kovin putkeen, mutta sain mä sentään Kurusta jonkun hyvänkin pätkän irti. Liikkeestä seisomiset olivat ihan ok, mutta mä helpotinkin harjoitusta sen verran että Kuru varmasti onnistuisi. Paikallamakuu meni totuttuun tapaan hienosti. Koska meiltä jäi oikea ryhmäpaikallamakuu väliin kun oltiin silloin leikittämässä pentuja, Kuru sai viereensä häiriöksi Haltin kasvattajan Veikko-porokoiran. Ei siis ongelmaa tässäkään, vaikka vieressä oli vieras uros (no, on Kuru Veikon kanssa kerran käynyt hihnalenkillä). Halti harjoitteli sillä aikaa autossa nukkumista, ja olikin sen verran sippi, että veteli sikeitä koko ajan. Kaupassakin käytiin pikaisesti niin, että koirat odottivat autossa, ja takaisin tullessa Halti nukkui edelleen. Taisi olla rankka päivä. Illallakin säästyttiin kerrankin iltahepulilta!

Viikonloppuna koirilla ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, mutta yksinoloharjoituksia tehtiin samalla kun käytiin kaupassa ja mun isän luona. Lauantaina koirat olivat keskenään reilun tunnin ja sunnuntaina n. 2,5 tuntia, ja nauhoitusohjelman mukaan tyypit olivat olleet ihan hiljaa. Jee, hienosti! Tai siis, eihän Kuru täällä muutenkaan möykkää, mutta Haltikin oli siis osannut olla ihan koiriksi. Tietysti sitä on yritettykin väsyttää ennen yksinoloja, ettei tarttis purkaa energiaa riehumalla ja huutamalla. Pitäis vaan nyt mahdollisimman pian ottaa ohjelmaan ne yksin-yksinolot, ettei Kuru ole seurana. Pitää varmaan niiden suhteen aloittaa ihan alusta, ettei tuu mitään ikäviä takapakkeja. Varsinkin kun Halti tuntuu olevan välillä vähän huolissaan, kun toinen meistä lähtee Kurun kanssa lenkille.

Tänään käytiin taas treffaamassa Kirsua, Beanaa ja Tiitua. Tällä kertaa lähdettiinkin sille perinteiselle pidemmälle lenkille, ettei tarvinnut vaan pyöriä samoilla nurkilla ympyrää. Mä otin tutusta mudinomistajasta mallia ja laitoin pennun reppuun, joka oli siis mahapuolella, niin että pystyin pitämään toisella kädellä pennusta kiinni ja vahtimaan muutenkin sen tekemisiä. Eipä tarvinnut kanniskella sylissä, tosi kätevää! Toisella kädellä sitten pystyi taluttamaan Kurua ihan normaalisti hihnassa. Kävelytiepätkät siis edettiin tällä tavalla, ja kun isotkin koirat olivat irti, pentukin sai juosta vapaana. Kilsoja noilla meidän reissuilla kuitenkin tulee yli 10, joten pentu ei sellaisia matkoja vielä tässä 11 viikon kypsässä iässä ihan kävele.. Nätisti mammat taas Haltia leikittivät, Kuru yritti pari kertaa vähän rajumpia leikkejä, mutta uskoi kuitenkin kun komensin sitä. Halti pääsi ekaa kertaa tutustumaan veteenkin, kun käytiin Ruutinkoskella juottamassa koirat. Vesi oli tosi matalalla, ja siellä se lätsytteli lätäköissä menemään kuin vanha tekijä! Paluumatkalla Halti ei enää jaksanut isolla pellolla juosta, joten melkein koko matkan autolle se oli repussa. Vastaantulijoilla näytti olevan tosi hauskaa, kun näkivät mun reppuvirityksen. :D Kurukin käyttäytyi varsinkin paluumatkalla (saatuaan juosta höyryt pois) ihan nätisti, vaikka mä en tietenkään voinut keskittyä sen hihnakäytökseen mitenkään täysillä. Kohta toi pentukin on onneksi niin iso, ettei tartte miettiä mitään virityksiä. Kiitos taas Kirsulle hyvästä seurasta!

Tiina