Blogin päivittäjä on taas vähän laiskotellut, tai siis kerrankin tehnyt jotain muutakin kuin vain roikkunut koneella. Mutta koirat ovat siis ainakin lenkkiä saaneet. Viikko sitten tiistaina käytiin mammakoirien kanssa tavan mukaan lenkillä - napattiin Kirsu koirineen kyytiin ja ajeltiin taas Haltialaan. Porukkaa oli taas aikamoinen määrä liikkeellä, ja koko ajan pitikin olla tarkkana. Käytettiin koirat juomassa koskella ja sinne piipahti yhtä aikaa irtokoira, onneksi se tapasi vain irti olleen Tiitun, ja vaikka molemmat olivat narttuja ja irtokoiran elekieli jäykistelevää, tilanteesta selvittiin ihan ystävällisissä merkeissä. Pojat kyllä kiljuivat ja huutelivat hävyttömyyksiä. Tän jälkeen suunnattiin ison pellon vieressä olevalle laitumelle, joka oli vielä siis käyttämättä ja koirat saivat rauhassa juosta ilman että piti kyyläillä joka suunnasta tulevia koiria. Joenrannassa niitä siis oli vaikka kuinka paljon. Ja kyllä ne nauttivatkin rauhassa juoksemisesta, meidän oma kävelymatka jäi ehkä aika paljon normaalia lyhyemmäksi, mutta koirat taatusti saivat juosta niin paljon kuin sielu sietää. Ihana paikka. :) Pari tuntia me onnistuttiin tuollakin käyttämään - en tajua miten, kun ei tosiaan kauheasti tullut käveltyä, mutta joka tapauksessa kello oli taas vaikka ja mitä meidän lähtiessä kotiin päin.

Keskiviikkona meillä ei ollut Kurun tokotreenejä, koska kentällä järjestettiin se koirakerhojen ystävyysottelu ja treenit oli siis peruttu. Niinpä me päästiin treenailemaan vasta torstaina, kun oli jälleen Haltin pentukurssin aika. Treenit aloitettiin taas kontaktikävelyllä ympyrässä, Halti suoritteli taas niiin pätevänä tehtäviä. On se kyllä mainio ipana, kun namien kanssa se tekee ihan mitä vaan. Jatkettiin jälleen perusasento- ja maahanmenotreenejä, kotonahan toi osaa jo kohtuullisen hyvin maahanmenon selkeän käsimerkin kanssa eikä tartte enää namia nenään kiinni. Perusasentokin sujuu mun mielestä jo näppärästi ja siinäkin oon käsiapua pienentänyt, mutta selkeän avun kanssa edelleen mennään. Välillä otin taas Kurunkin hommiin, se tosin meinasi Haltia puuhun kiinnittäessä ottaa hatkat (=yritti repäistä multa hihnan, kun olin keskittynyt Haltiin) ja sai pienen kurinpalautuksen, jonka jälkeen se pelitti vallan mainiosti. Eh.. ei ehkä ihan ideaalia, että sitä pitää ensin kovistella ja sitten vasta tehdään hommia. Haltikin oli jopa ihan kohtuullisen hiljaa odotellessaan vuoroaan. Kurun kanssa tehtiin lähinnä seuraamisia. Haltin kanssa jatkettiin perusasentohiontaa ja harjoiteltiin sitä peruuttamistakin vähän Ainon muistutettua mua taas siitä. Aino kävi myös yksitellen kaikkien kanssa tekemässä luoksetulotreenin, Halti juoksi reippaasti täysiä luokse just niin kuin pitikin. Mutta eipä ollut niin kova häiriökään, kun ihan tarkoituksella mentiin kauemmas muiden luota. Loppuun tehtiin vielä pieni "paikallamakuuharjoitus", pennut makailivat rivissä ja palkkailtiin tietenkin hyvin lyhyistä suorituksista. Halti osasi nääkin muutaman sekunnin (pisin pätkä taisi olla 10s) harjoitukset hienosti. Jee. Nyt kun muistais treenata Haltinkin kanssa tätä ahkerammin kotona - Kurun kanssa tulee tehtyä useammin kun se osaa jo. Hienoa logiikkaa meikäläiseltä siis..

Viikonloppuna pojat olivat Ristolla hoidossa lauantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan mun menojen vuoksi, ja sainpa kerrankin nukkua sunnuntaiaamuna rauhassa pitkään ilman huonoa omaatuntoa. Maanantaina me treffattiin vihdoin ja viimein Kurun poika, pikku-Kuura! Mä olin tietenkin myöhässä (aaaarghh, mutta töistä ei vaan päässyt lähtemään ajoissa kun puhelin soi kolmea vaille..), mutta siellä Haltialan parkkipaikalla pieni Kuura odotteli omistajansa kanssa meitä. Matkaan oli napattu myös Kirsu, Tiitu ja Beana, jotka kävivät ensimmäisenä haistelemassa pentua, ja Tiitun piti heti näyttää pennulle pennun paikka. Mutta Kuura ei siitä lannistunut vaan oli taas pian suuna päänä kippuran häntänsä kanssa. (Mainitsinko jo, että se oli ihana? Siis I-HA-NA!) Kuru ja Halti kävivät myös moikkaamassa, ja Haltilla ja Kuuralla olis heti siinä hihnassa ollessa ollut hauskat leikit. Niinpä lenkillä oli siis isomummo-Beana, mummo-Tiitu, isä-Kuru ja Kuura-poika - hienot neljä sukupolvea. :)

Niinpä me suunnattiin äkkiä joenrantaan ja päästettiin "kakarat", siis Kuura, Halti ja Tiitu-8-vee juoksemaan pahimmat höyryt. Halti ja Tiitu menivät tietenkin yhtä aikaa pennun luo hitusen yli-innokkaasti, eikä Kuura ihan heti kahden isomman kanssa uskaltanut leikkiä (no, kun tulevat kohti tuhatta ja sataa), mutta yksi kerrallaan homma onnistui hienosti. Ja pikku-Kuura tuli niin hienosti luoksekin, kun vastaan tuli koiria. Vitsi, mikä pentunen! Me sitten suunnattiinkin aikalailla suoraan sinne laitumelle, missä viimeksikin lenkkeiltiin. Haltilla ja Kuuralla oli jo matkan varrella melkoiset painit keskenään, kyllä pentu on pennun paras kaveri. Vaikka Halti varsinkin alkuun leikkikin käyttäen ylivoimansa hyväksi. Mutta aika pian se Kuurakin pääsi niskan päälle ja oli pienenä piraijana aina Haltin perässä, kun Halti lähti juoksemaan. :D Se oli kyllä niin mainio! Laidunta käveltiin vähän ympäriinsä, isot koirat saivat puuhailla omiaan (=myyrästää, Kuru ja Tiitu taisivat jonkun spurtinkin ottaa) ja pennut painia rauhassa. Oli kyllä aivan mahtavaa nähdä Kurun jälkeläistä myös lenkkiseurana, mä en vieläkään pääse yli siitä kuinka paljon pieni Kuura muistuttaa isäänsä. Ja kuinka ihana, suloinen ja reipas pieni hepuloiva pentu se onkaan. Hiiiiirveän pitkät kintut, korvat ja häntä! Ja maailman söpöin naama. Onneksi sillä on tosi mukava ja hyvin pentua hoitava emäntä - varmaan saadaan jatkossakin kuulla Kuurasta. :) Toivottavasti saadaan pian lenkkeillä uudestaankin Kuuran kanssa! Neljän sukupolven lenkki oli kyllä mahtava.

Tiina