Viikko sitten torstaina pojat pääsivät treffaamaan mammoja - Janika oli kiireinen, joten Noppa joutui jäämään kotiin. Sekä Tiitu että mun pojat näyttivät kyllä parkkiksella hiukan hämmentyneiltä, kun Janikan autoa ei ollutkaan missään, eikä Noppa tullut mukaan. Tiitu etsi Noppaa hämmentyneenä katseellaan. Lähtivät ne sitten sentään normaalisti lenkkeilemään joenrantaa pitkin, mutta Halti-parka oli vähän orvon oloinen, kun kukaan ei ollutkaan koko ajan leikittämässä! Sai se sitten sentään Tiitun houkuteltua leikkimään kanssaan, ja varsinkin paluumatkalla se repi loputonta riemua jäätyneiden lätäköiden yli juoksentelusta. Siihen puuhaan se sai Kurunkin innostettua. :D Kaksi bambia jäällä.. oli varmaan taas järkevää ja terveellistä touhua, mutta hauskaa niillä oli. Tiitu juoksutti Haltia taas tapansa mukaan ihan hyvää vauhtia pitkin peltoja. :) Tää tuli niin tarpeeseen, Halti oli jo villi väkkärä hihnalenkeillä. Lenkiltä ajelin kaupan kautta kotiin ja melkein suoraan viemään koirat hoitoon, kun mulla oli viikonloppuna ohjelmaa. Lauantai-iltana pojat tulivat takaisin kotiin, ja meinasivat revetä riemusta. Mun pienet. :) Mun menojen takia lauantain agitreenitkin jäivät väliin, mutta tällä kertaa ei olis ollut ohjaustakaan, joten sikäli ihan hyvään saumaan tuli tää poissaolokin.

Tiistaina me käytiin taas mammojen kanssa lenkillä Janikan ollessa edelleen kiireinen. Käveltiin taas joenrantaa pitkin edestakaisin, ja saatiin iltapäivällä olla ihan keskenämme - yksi koiraton kävelijä tuli vastaan, muuten oli täysin tyhjää. Ihanaa! Koirat saivat olla rennosti, ja Halti juoksutti taas Tiitua ja päinvastoin. Kurukin innostui vähän juoksemaan, kun itse juoksin poikien kanssa pikkupätkän. Haltin mielestä oli kyllä myös siistiä jahdata taas pikkulintuja, mitä se ei olekaan hetkeen tehnyt, aargh. Vissiin se patoutuneen energian määrä näkyy tossakin, yleensä se sentään vaivautuu kiihtymään vain isommista linnuista. Sai se kuitenkin purkaa vähän sitä lataustaan sentään Tiin kanssa - ja jopa Beana innostui ottamaan vähän reippaita juoksuaskelia sen kanssa. Tai no, lintujen kanssa. :P

Säät ovat olleet tolkuttoman rapaiset, tuntuu, että eletään edelleenkin ikuista marraskuuta. Koirat saa pestä joka lenkin jälkeen, ja kämppä muistuttaa silti hiekkalaatikkoa. Eipä ole ollut siis kauheasti tokoilumotivaatiotakaan. Ollaan me toki muutaman kerran käyty tossa lähikentällä tekemässä nopeasti jotain pientä, mutta vähemmälle on nyt jäänyt. Tarttis varmaan treenailla enemmän sisällä, niin ei tuu pojillekaan niin tylsää. Kurun kanssa ollaan muisteltu vähän vanhoja temppuja, jotka ovat jääneet vähemmälle, esim. nenäkosketusta. Haltille voisi tietenkin vaikka opettaa niitä temppuja, kun ei se reppana vieläkään osaa mitään. :P Onneksi se pääsee taas lauantaina purkamaan energiaa kaverin kanssa ja treeneissä!

Tiina